He saivat toisensa.

Lena ja Roma, kaksi työmme kautta kadulta ja huumeista pelastunutta nuorta, sanoivat toisilleen "tahdon" sykähdyttävässä toukokuisessa hääjuhlassa.
Tule mukaan Moskovan turvakotimme häätunnelmiin s. 4-5!

Tässä lehdessä:

Pääkirjoitus: Pitkä pinna
Nastja — teiniäiti Moskovan kaduilta
Unohtumaton hääjuhla: Pitkän tarinan onnellinen loppu (Moskova)
Muodonmuutos eli Tyrmistyttävä kohtaaminen bussissa (Odessa)
Kuinka paljon katulapsia on Venäjällä?
Katulasten turvakodin tuki alkaa Asbestissa Uralilla
Miten voit olla mukana
Yhteystiedot

Pääkirjoitus:

Pitkä pinna

IGNAT IVANOV
Mission Possiblen toiminnanjohtaja

Viime Moskovan käynnilläni sain todistaa erikoista "perheriitaa".

Katupartion vetäjä Marina Dolbina yritti suostutella miestään ja esimiestään Gennadia hyväksymään kadulta tuodun nuoren miehen lähettämisen Jaroslavlin kuntoutuskeskukseen.

"Ei hän ole tosissaan. Näin sen heti." Gennadi sanoo harmistuneena. "Turhaan toitte hänet tänne. Eikä Jaroslavlissa ole tilaakaan."

"Kyllä on tosissaan, hän itse tuli sanomaan, että haluaa kuntoutukseen. Emme vähääkään suostutelleet." Marina puolustaa veristä, resuista, viinanhajuista narkomaania, jonka katutiimi on juuri tuonut partiokierrokselta Mission Possiblen toimintakeskukseen.

"Ei hän silti ole tosissaan. Saatte nähdä, ettei hän lopulta lähde Jaroslavliin." Gennadi toistaa.
"Mitä jos lähteekin. Niin monta kertaa olemme kutsuneet, ja nyt hän haluaa tulla." Marina vastaa. "Tänäänhän on 27-vuotishääpäivämme. Tämä olisi hyvä hääpäivälahja."

Marina katsoo tuikean näköistä Gennadia ja helähtää nauramaan.
"Olkoon menneeksi sitten, peskää ja pukekaa hänet." Gennadi antautuu päätään puistellen.

Jonkin ajan kuluttua muodonmuutoksen kokenut Ljosha tuotiin Gennadin toimistoon. Kunpa paikalla olisi ollut videokamera taltioimassa sen ainutlaatuisen, kannustavan puheen, jonka katutyömme johtaja piti tälle nuorelle miehelle! Jos Gennadilla oli epäilyksiä miehen motiiveista, hän ei ainakaan näyttänyt sitä ulospäin.

Gennadi oli lopulta kuitenkin oikeassa. Kun Ljoshaa istutettiin Jaroslavlin bussiin, hän viime hetkessä muutti mielensä ja katosi yöhön...

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun kuntoutuskandidaatin kohdalla kävi näin. Siitä huolimatta työntekijämme jaksavat nähdä vaivaa ja yrittää aina uudestaan. He tietävät kokemuksesta, että usein tarvitaan monta yritystä, ennen kuin kadun kahleet kirpoavat. Mutta tulos onkin silloin niin hyvä, että se korvaa kaiken vaivannäön ja pettymykset!

Vuosien katutyön jälkeen heillä on jäljellä sama toivo, sama palo pelastaa kadulle joutuneita! Usko on kasvanut ja pinna pidentynyt!

Tässä numerossa kerromme pitkäjänteisestä työstä ja sen hedelmistä!

Marina käyttää paljon aikaa keskusteluihin kadun lasten ja nuorten kanssa rohkaistakseen heitä elämänmuutokseen.

MARINA DOLBINA
Moskovan katupartion johtaja

Nastja, teiniäiti Moskovan kaduilta

Nastja, nuori tyttö Moskovan kaduilta, nukkui ullakoilla ja kellareissa. Hän oli lähtenyt kotoaan riitannuttuaan äitinsä kanssa.

Nastja etsi onnea kadulta, ja luulikin löytäneensä sen huumeista ja poikaystävistä. Hän alkoi kadulla eläessään odottaa lasta. Isä kuitenkin jätti hänet oman onnensa nojaan ja lähti omille teilleen.

Syntyi pieni poika, Roma. Ei hän aavistanut, että hänen vuoteenaan tulisi olemaan rievuilla peitetty maakappale rautatieaseman puistossa ja lastenhoitajina aseman pöhöttyneet alkoholistinaiset. He huolehtivat vauvasta kun Nastja yritti kerätä rahaa elatukseen.

Vauva oli aina yllättävän siisti ja vatsa täynnä, mutta äiti sitäkin surkeammassa kunnossa, keltainen ja laiha kuin riuku.

Kuinka monta kertaa kutsuimmekaan Nastjaa Jaroslavlin keskukseen. Roman olisimme ottaneet turvakotiimme siksi aikaa. Turhaan!

Tarvittiin vielä vuosi taistelua ja epätoivoa. Kun Nastja oli vajonnut tarpeeksi syvälle suohon, hän ymmärsi, ettei hänellä eikä lapsella ollut kadulla mitään tulevaisuutta.

Nuori äiti teki valinnan. Hän istui partioautoomme saattaakseen lapsen turvakotiin ja lähteäkseen itse kuntoutukseen. Hän puristi itkien vauvaa sylissään ja ojensi sen sitten turvakodin äidille, kääntyi ja lähti. Hän oli tehnyt päätöksen.

Nastja saapui Jaroslavlin kuntoutuskeskukseen. Siellä hän tapasi monia päihteistä vapautuneita nuoria, jotka olivat eläneet samanlaista elämää kuin hänkin. Siellä hän myös kuuli evankeliumin sanaa ja näki, miten se toimi käytännössä toisten elämässä.

Eräässä iltahartaudessa Nastja pyysi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin, että hänkin voisi saada menneen elämän anteeksi ja antaa elämänsä Jeesuksen johdettavaksi.

Nuoren äidin ja lapsen elämässä on nyt tulevaisuuden toivo!

Kuva: Nuori äiti on tehnyt päätöksen: kohteena Jaroslavlin kuntoutuskeskus

MOSKOVA

Unohtumaton hääjuhla:
Pitkän tarinan onnellinen loppu

Yhdeksän vuotta on kulunut siitä, kun Lena 11-vuotiaana tuli Moskovan juuri avattuun turvakotiimme.

Tyttö, joka oli joutunut kokemaan kaikki kadun kauheudet - ja tämän kaiken vanhempiensa myötävaikutuksella - antoi heille kaiken anteeksi. Lena pystyi kuromaan umpeen käymättä jääneet kouluvuodet, ja hänestä kasvoi tasapainoinen ja taitava nuori nainen.

Kolme vuotta sitten veimme nuoren narkomaanin Roman kuntoutukseen Jaroslavlin maatilallemme. Tänään hän on ahkera, iloinen Mission Possiblen työntekijä.

Tässä Marina Dolbinan terveiset paljon odotetusta ja lämmöllä valmistetusta hääjuhlasta, joka pidettiin Moskovan turvakodilla 12.5.

Kuinka koskettavaa ja sykähdyttävää on katsoa näitä kahta nuorta. Lena ja Roma ovat odottaneet tätä päivää niin kauan! Ja siinä Lena nyt on valkoisissaan morsiamena ruusukimppu kädessään - hentona ja värisevänä. Ujo hymy valaisee hänen nuoria kasvojaan. Näkee, että häntä jännittää.

Meidän tyttömme... aika kului niin nopeasti! Nyt hän on jo aikuinen! Tuntuu, että siitä on vain hetki, kun Lena, pieni tyttö, oli vanhempineen kadulla. He olivat myyneet asuntonsa ja päätyneet kadulle. Kellareita, asuntoloita, likaa... kaiken tyttö joutui näkemään: juopuneet vanhemmat, tappelut, kiroilun. Jatkuvaa istumista metrossa nyyttien kanssa, joihin vähät tavarat oli kerätty, jatkuvasti heitä ajettiin paikasta toiseen ja piestiin.

Hänen elämänsä olisi varmasti jatkunut ja päättynytkin tällä tavalla, jollei hän olisi päässyt turvakotiimme.

Kiitos Jumalalle siitä, miten Lenan elämä on kulkenut sen jälkeen! Hän rukoili isänsä ja äitinsä puolesta ja oli heidän puolestaan valtavan huolissaan, sillä he elivät vielä kaduilla. Ja Jumala näki hänen pehmeän, anteeksiantavan sydämensä ja kuuli rukoukset. Vanhemmat ovat Jaroslavlin kuntoutuskesuksessamme.

Lena kadulla v. 1997	Lena Jaroslavlin maatilalla v. 2000
Vastaus moniin rukouksiin: isä tuli kadulta pois.	Tytöstä kasvoi taitava kokki.

Myös Roman ja hänen perheensä elämä on ollut vaikea, hän on entinen narkomaani. Hänellä oli tapana varastaa vanhemmiltaan rahaa ja tavaroita niin paljon kuin pystyi ostaakseen huumeita. Kuinka paljon kyyneleitä hänen äitinsä onkaan vuodattanut. Hän ehti jo menettää uskon ja toivon, että pojan elämä muuttuisi. Hän rukoili tuskaisena, ja lopulta ihme tapahtui: poika päätti lähteä kuntoutuskeskukseen.

Roma oli Jaroslavlissa vuoden ja pääsi huumeista eroon. Sinä aikana hän myös tutustui Lenaan, ja nuoret rakastuivat toisiinsa ja menivät kihloihin. Sen jälkeen Roma oli vielä toisen vuoden turvakodin autonkuljettana. Ja sitten oli häiden aika!

Kauniina, nuorina, täynnä toivoa he seisoivat alttarilla vastaanottaen siunauksen liitolleen.

Mikä ihmeellinen ilmapiiri häissä olikaan! Pastori siunasi parin, ja kaikki kuuntelivat kyyneleet silmissä, kun morsian ja sulhanen antoivat toisilleen uskollisuudenlupauksen.

Erityisen koskettavaa oli, kun pastori kutsui morsianta, sulhasta ja heidän vanhempiaan keskinäiseen anteeksiantoon, jos jonkun sydämeen oli jäänyt katkeruutta ja haavoja menneiden päivien vuoksi. Samalla vanhemmat luovuttivat nuoret aviopuolison haltuun.

Katsoin, kuinka he syleilivät toisiaan itkien, kuinka morsian painautui äitiään vasten ja kuiskasi jotain hänelle. Kyyneleet valuivat kummankin poskilla. Ryhdikäs ja onnesta ylpeä sulhanenkin itki avoimesti halatessaan vanhempiaan. Kukaan heistä ei pystynyt pysäyttämään onnen ja ilon kyynelvirtoja, eivätkä he olisi lakanneet halaamasta toisiaan. Sitä oli niin ihana katsoa, suuri osa häävieraista itki mukana.
Oli valtavaa nähdä, kuinka Jumalan rakkaus sulattaaa ja pehmittää sydämet ja lähentää lapset ja vanhemmat toisiinsa luoden keskinäistä kunnioitusta ja ymmärtämystä.

Saakoon perhe, jonka Lena ja Roma ovat nyt yhdessä perustaneet, olla aina täynnä onnea, iloa ja rakkautta! He todella ovat tämän onnen arvoisia, he ovat kulkeneet niin vaikean tien. Saakoon Jumalan siunaus aina olla heidän kodissaan!

Ilman turvakodin johtajan Gennadi Dolbinin ja Mission Possiblen monivuotista työtä Lena ja Roma eivät olisi tässä.	Nuoripari perinteiseen tapaan Moskovan näköalapaikalla.
Lena ja Roma vihkitilaisuudessa vanhempineen.	Tunnettu protestanttipiispa Sergei Rjahovski siunasi hääparin. Hetkeä todistivat koko turvakodin perhe ja suuri joukko ystäviä.

ODESSA, UKRAINA

ALEKSANDER OSIPOV
Katupartion johtaja

Muodonmuutos eli
Tyrmistyttävä kohtaaminen bussissa

Vuosi sitten helmikuussa seurasimme henkeämme pidätellen, jäisikö Marina eloon.

Marina oli käynyt katupartiollamme neljä vuotta, 13-vuotiaasta asti. Muiden kadun tyttöjen tavoin hän myi itseään ja käytti huumeita. Sitten hän katosi pitkäksi aikaa. Kuulimme hänestä vasta, kun eräs poika tuli luoksemme hätääntyneenä: "Muistatteko Marinan? Hän on kuolemaisillaan autiotalossa!"

Kiirehdin työtoverini Valeran kanssa talolle - tai pikemminkin ladolle - jossa nuoret narkomaanit majailivat. Olinvarautunut kohtaamaan sairaan tytön, mutta se, mitä näin, ylitti pahimmatkin odotukseni.

Talon ainoa huone toimi samalla makuuhuoneena, keittiönä ja WC:nä. Tyhjät ovi- ja ikkuna-aukot oli peitetty peitoilla ja pahveilla. Sisällä oli pilkkopimeää. "Tämä on viimeinen kynttilämme", lapset sanoivat sytyttäessään ortodoksikirkosta varastettua vahakynttilää. Häilyvässä valossa näin, että seinät olivat jäässä, lattialla oli jäätyneitä eläinten jätöksiä, ilman täytti lian, hien, ulosteiden ja liiman haju. Paljaalle lattialle oli levitetty patjoja, joilla makasi 10-12 lasta.

Joukossa oli myös muutamia aikuisia narkomaanimiehiä, jotka olivat paikan "omistajia" ja joille lapset maksoivat oleskelustaan hankkimalla ruokaa ja antamalla käyttää itseään hyväksi.

Marina makasi nurkassa oven vieressä omien jätöksiensä päällä ja näytti enemmän kuolleelta kuin elävältä. Nähdessään minut hän alkoi itkeä ja kertoi, ettei ollut pitkään aikaan voinut kävellä, eikä häneen oltu enää muutamaan päivään haluttu haaskata huumeita eikä ruokaa.

Kun otin hänet syliini, hän itki vielä enemmän, jokainen liike aiheutti suuria tuskia. Hänestä lähti niin paha haju, että olin antaa ylen.

Laitoimme Marinan partioautoomme. Yritimme viedä hänet hoitoon, mutta mikään sairaala ei ottanut häntä vastaan. Entinen narkomaanipariskunta Oleg ja Aljona, jotka autoimme uuden elämän alkuun, halusi ottaa hänet luokseen. Kylpy, täihoito, puhtaat vaatteet ja ruoka saivat Marinan näyttämään heti paremmalta. Olegin ja Aljonan hoidossa hän toipui ja vahvistui ja pystyi pian kävelemäänkin. Valmistelimme hänelle paikkaa turvakodissa.

Mutta sitten hän yllättäen kaikkien suureksi pettymykseksi, kaiken vaivannäön jälkeen, karkasi ja katosi jäljettömiin... Olimme tyrmistyneitä. Mitä hänen mielessään mahtoi liikkua, kun hän teki näin? Tämän jälkeen kukaan ei kuulut hänestä mitään.

Kuva: Vapiseva, heikko tyttö katupartioautossa
matkalla kohti elämänmuutosta.

Jokin aika sitten olin tulossa bussilla kotiin yliopistolta. Eräällä pysäkillä kyytiin nousi nuori, hyvin pukeutunut tyttö. Hänen hiuksensa olivat kauniisti laitetut, hajuveden tuoksu leijui hänen ympärillään.

Samassa katseeni osui hänen kasvoihinsa. Jähmetyin paikalleni. Edessäni seisoi Marina, mutta aivan uudessa hahmossa!

Kasvoillani oli varmaan hämmentynein ilme, mitä kuvitella saattaa. Katseemme kohtasivat, Marinakin tunsi minut. Hänen kasvoilleen levisi leveä hymy, ja hän kiiruhti istumaan tyhjälle paikalle viereeni.
Katsoin Marinan silmiin - aivan erilaisiin kuin ne mieleeni painuneet huumetuskaiset silmät, joista heijastui vain hirvittävä kipu, väsymys ja yksinäisyys. Nyt silmät säteilivät iloa ja valoa!
Mieleeni palautui elävästi hetki, jolloin kannoin sairaan Marinan autoon. Hän oli pelkkää luuta ja tuhkanharmaata nahkaa. Nyt vieressäni istui viehättävä, punaposkinen tyttö. Mitä oli tapahtunut?

Marina alkoi kertoa vuolaasti kuluneen vuoden tapahtumista. Karattuaan Olegin ja Aljonan luota hän oli palannut kotiinsa äidin luo. "Olin aivan uupunut elämästä kadulla." Marina katui syvästi sitä, että oli hukannut niin monta nuoruusvuotta.

Kuunnellessani ja katsoessani Marinaa mielessäni risteilivät koko ajan vanhat muistikuvat kadulta. Havahduin, kun hän yhtäkkiä huudahti: "Tämä on minun pysäkkini. Kiitos teille kaikesta!" Hän katosi oviaukosta niin nopeasti, etten ehtinyt kysyä puhelinnumeroa tai osoitetta. En ehtinyt edes hyvästellä!

Koko loppumatkan ajan ja illalla kotona mieleni oli täynnä valtavaa kiitollisuutta. En tiennyt, millä sanoilla olisin kiittänyt Jumalaa, joka oli antanut meidän kriittisellä hetkellä olla kääntämässä tämän tytön kohtaloa!

UUTISIA

Kuinka paljon katulapsia on Venäjällä?

Maaliskuussa Venäjän Duumassa pidetyssä heitteillejätettyjä lapsia käsittelevässä seminaarissa Moskovan varaprokuraattori toi esiin uusia tilastotietoja.

Venäjällä on niiden mukaan tällä hetkellä 3-4 miljoonaa heitteillejätettyä lasta. Heistä osa on kadulla pysyvästi tai väliaikaisesti, tarkkoja lukuja ei tiedetä. 30 000 lasta katoaa vuosittain jäljettömiin.

Katulasten turvakodin tuki alkaa Asbestissa Uralilla

Mission Possible alkaa tukea katulasten turvakotia Asbestin kaupungissa, joka sijaitsee 40 km:n päässä yhdestä kohdekaupungistamme Jekaterinburgista. Kodin yksi perustaja ja työntekijä on Oleg Popov, joka vaimonsa Tanjan kanssa toimi useita vuosia Moskovan turvakotimme vanhempina.

Kodissa on 25 lasta sekä 17 äitiä, ja sinne on sijoitettu lapsia myös Jekaterinburgin katupartiomme kautta. Koti on kärsinyt jatkuvasta resurssipulasta. Haluamme osittaisella kuukausituellamme helpottaa ja kehittää hyvää työtä, jota sen kautta tehdään.

Miten voit olla työssä mukana?

TULITIKKUJA SAATAVISSA JATKUVASTI!

Pieni Tulitikkutyttö -tikkujamme on myyty jo yhdeksän vuoden ajan! Niitä kysytään edelleenkin jatkuvasti. Tikkujamme ostamalla tai itse myymällä voit olla mukana tukemassa katulapsityötä. Monet työn ystävät ovat myyneet niitä lähipiirissään tai paikkakunnallaan eri puolella Suomea.

Rasioiden piirrosetiketit esittävät todellisia kadun lapsia, joita partiomme auttavat. Yhden puntin hinta on 3 euroa (puntissa on 10 rasiaa). Tikkuja voit tilata myyntiin sopivaksi katsomasi määrän. Rahat tilitetään vasta sitten, kun tikut on myyty. Myyntiajalla ei ole rajoitusta. Lämpimät kiitokset kaikille mukanaolijoille!

Tilaukset: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa, puh. 09-838 7012 tai sähköposti mission.possible@icon.fi

Tilaukset ja lisätietoa 09-838 70128 tai mission.possible@icon.fi

Lahjoitukset katulapsityölle:

Rahoitamme lasten auttamisen lahjoitusvaroin. Kiitos tuestasi!

KATULAPSITYÖN TUKITILIT:

Nordea 230918-15317
Sampo 800019-9292
OKO 572068-218443

Viitenumerot työkohteittain:

107 Katulapsityö Venäjällä
204 Katulapsityö Ukrainassa
408 Bulgarian romanilasten ruokailu- ja lukutaitoprojekti
903 Suurin tarve

Varainkeräyksellämme on Etelä-Suomen lääninhallituksen valtakunnallinen keräyslupa OKU976A.

Mitä eri summilla saa? Menevätkö varat varmasti perille?

Hyvää ja aurinkoista kesää!
Tapaamme lehtemme välityksellä taas elokuussa!

Lehtiarkisto

Onko sinulta jäänyt väliin jokin numero tai haluatko tutustua työmme aiempiin vaiheisiin?
Tervetuloa laajennettuun lehtiarkistoomme, josta löytyvät nyt kaikki lehtemme ja tiedotteemme v:sta 1995 alkaen!

Arkistoon pääset nettisivujemme etusivulta tai tästä.

Kristillinen lähetys- ja humanitäärisen avun yhdistys

PL 120, 01451 Vantaa, Merineulantie 4, 01450 Vantaa
puh. 09-838 701278, fax 09-838 70122, mission.possible@icon.fi

Lehtemme ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Paperiversio on maksuton ja saatavissa suomeksi ja ruotsiksi. Tilaa paperilehti tästä.

Lähetämme sähköpostilla uuden lehden linkin e-postituslistalle ilmoittautuneille.
Tervetuloa mukaan, jos et vielä ole!

Haluatko pois e-lehden postituslistalta? Ilmoita siitä tänne.

Usein esitettyjä kysymyksiä

Lisätietoa: Siirry kotisivujen alkuun

Lähetä meille postia