-37 astetta.

Silloin kaikki ajattelevat vain itseään.
Kukaan ei katso sivulle. Kukaan ei pysähdy.
Luita särkee.

 

Tässä lehdessä:

MISSÄ HÄN ON TÄNÄÄN? - Rakastan sinua, Ignat-setä!
Pakkasta ja väkivaltaa Jekaterinburgin kaduilla
Sasha nousi putkitunnelista päihdenuorten auttajaksi

Toivoton isä työnsi lastenvaunuja päivin ja öin
UUTISIA
Miten voit olla mukana
Yhteystiedot


MISSÄ HÄN ON TÄNÄÄN? - Natasha, turvakotimme ensimmäinen tyttö

Missä hän on tänään -sarjassamme kerromme,
mitä kuuluu turvakodissamme isoiksi kasvaneille entisille katulapsille tänään.

"Rakastan sinua, Ignat-setä!"

IGNAT IVANOV
Mission Possiblen toiminnanjohtaja

 

Olen taas lämpimässä, kodikkaassa Moskovan turvakodissamme. Vajonneena nojatuoliin katselen lasten leikkejä.

Kodissa on tällä hetkellä useita pieniä kasvatteja, 3-5 -vuotiaita narkomaanien lapsia. Hyvä niin. Muutaman vuoden kuluttua he tuskin enää muistavat kylmää, nälkää ja vaaroja, jotka olivat osa heidän elämäänsä kadulla vanhempien kanssa.

Puhelimen ääni keskeyttää ajatukseni. Lena, turvakodin kasvatti ja sen nykyinen kokki, ojentaa minulle puhelimen.

"Eräs henkilö haluaa puhua kanssasi!"

"Haloo."

Ei kuulu mitään.

Olen jo sulkea puhelimen, kun kuuluu värisevä ääni:

"Ignat-setä, täällä olen minä, Natasha. Muistatko minut?"

Tottakai muistan! Tuo ääni on jäänyt syvälle muistoihini! Pienen, laihan, kalpean tytön ääni. Pietarin katupartio oli löytänyt hänet syksyllä 1997, ja päätimme viedä hänet Moskovan juuri avattuun turvakotiimme.

Siellä kolme villiä kadun poikaa otti ensimmäisiä normaalin elämän askeleitaan. Olisi varmaan hyvä, että kotiin tulisi myös tyttö tasapainottamaan ryhmää.

Ensimmäiset päivät eivät olleet kovin rohkaisevia. Vasja, Roma ja Sasha kiusasivat ja ajoivat Natashaa takaa. Tyttö juoksi selkäni taakse pakoon.

Viikko kului ja minun oli palattava Suomeen. Natashalle ero oli vaikea, hän oli oppinut näinä muutamana päivänä näkemään minussa ainoan puolustajansa. Hän puristi kättäni: "Tulen sinun mukaasi. Pojat ovat ilkeitä ja lyövät."


"Minua pelottaa! Haluan tulla sinun mukaasi!"

Komennan pojat seisomaan eteeni. Kurtistan kulmani ankarasti. Suuntaan heihin läpitunkevan katseen. Villit pojat seisovat hiirenhiljaa. Sanon hitaasti:

"Tämä on minun lapseni, ja joka kiusaa häntä, joutuu kokemaan Ignat-sedän pyhän vihan!" Vien suuren nyrkkini hitaasti Sashan nenän eteen. Hän seuraa sitä katseellaan, kunnes silmät katsovat kieroon. Kolmikko nyökkää.

Siitä päivästä asti Natasha oli kuin minun lapseni. Käydessäni turvakodilla hän aina kanteli minulle poikien tekemistä, ja joka kerta nuhtelin heitä.

 

Kului muutama vuosi. Natasha kasvoi pituutta ja ohitti pojat, jotka olivat jääneet liimanhaistelusta lyhytkasvuisiksi. Eräänä päivänä minulle tultiin taas kantelemaan, mutta tälläkertaa tulija olikin vaaleatukkainen Sasha. "Ignat-setä, kiellä Natashaa lyömästä meitä, hänellä on niin raskas käsi!" En pystynyt peittämään huvittuneisuuttani.

Natasha sai peruskoulun käydyksi ja täytti 16. Suurella vaivalla saimme hänelle henkilöllisyyspaperit. Pian sen jälkeen hän sai työpaikan lastentarhasta ja muutti sukulaisensa luo.

- Ignat-setä, muistatko minua? ääni kysyi.
- Tottakai muistan, en koskaan unohda sinua, sinä olet minun tyttöni, ja minä rakastan sinua. Mitä sinulle kuuluu, rakas lapseni?

Tauko.
- Hyvää. Vaikka on aika vaikeaa. Käyn työssä, hoidan lapsia. Minulla on sinua ikävä, Ignat-setä.
- Niin minullakin, Natasha.
- Ignat-setä, minä rakastan sinua, sinä olet kuin isäni.
- Niin minäkin, Natasha. Toivottavasti nähdään pian!


Turvakoti takana, elämä edessä!

Vaikka Natasha olisi ainoa lapsi, jonka olisimme saaneet kadulta pois viimeisen 10 vuoden aikana, kaikki työ ja vaiva olisi kannattanut!

Lapset leikkivät lattialla.

Toivon, että joskus tulee päivä, jolloin jälleen puhelin soi, ja joku heistä värisevällä äänellä sanoo: "Ignat-setä, täällä olen minä, muistatko minut?"

 

 



JEKATERINBURG

NATASHA IVANOVA
Jekaterinburgin työn johtaja

 

Pakkasta ja väkivaltaa Jekaterinburgin kaduilla

Työtä kadulla on ollut valtavasti. Kellareiden ja putkitunneleiden nuoret odottavat meitä, joka kerta kuudessa partiokohteessa ruokailee 60 lasta.

 

Hyökkäyksiä ja prostituutioon pakottamista

Pakkaset ovat olleet ankaria, mutta se ei ole ainoa vaara kadulla. Pojat ovat toistuvasti joutuneet hyökkäysten kohteiksi. Eräät pojat piestiin, kun he eivät suostuneet myymään ryhmän tyttöjä. Invalidipoika Dima sai kallonmurtumia rautatangoista ja ruhjeita kasvoihinsa. Hänellä on päässään kymmeniä tikkejä.

Keskustan kellarilasten kimppuun on taas hyökätty. Talon asukkaat kutsuivat kahdesti väkivaltaisia miehiä, jotka tulivat keskellä yötä. Piestyään pojat he kaatoivat heidän päihinsä liimaa.

Eräitä ryhmämme tyttöjä on pakotettu tai värvätty prostituutioon. Katja pääsi karkuun oltuaan monta viikkoa välittäjien vankina. 14-vuotias Marina pääsi hyppäämään autosta viime hetkellä tajuttuaan, millaiseen työhön häntä ollaan viemässä.

"Osaan jo kirjoittaa nimeni!"

Päiväkeskukseemme kokoontuu kahdesti viikossa 20-25 lasta ja nuorta. Meillä on avustajia eri seurakunnista mikä mahdollistaa monipuolisen ohjelman. Jäjestämme mm. lukuopetusta, monet isommistakaan lapsista eivät osaa lukea.

Eräs tytöistä tuli luokseni innoissaan ja sanoi: "Natasha-täti, osaan jo kirjoittaa nimeni!"
Keskuksessa voimme jutella henkilökohtaisesti lasten kanssa. Näin he voivat purkaa rauhassa sydäntään.

Työntekijöitä vaikea löytää, työ kovaa ja vaarallista

Työtoverini Viktor joutui syksyllä pahaan kolariin ja selvisi kuin ihmeen kaupalla lonkan murtumalla. Hän toipuu nyt kotonaan.

Kadulle on vaikea löytää työntekijöitä. Tarvitsisimme välttämättä miespuolisen työntekijän. Äskettäin oli jälleen hankala tilanne, kun liimahumalaisten poikien kesken syntyi tappelu. Sain käteeni iskun rikotusta pullosta, kun yritin mennä väliin.

Sukkia Suomesta.
Kiitos monille ahkerille käsille!

Lasten asioiden ajamista

Työtoverinani on nyt 45-vuotias Tatjana, erittäin aikaansaava henkilö ja sydämestään mukana työssä. Hän käyttää paljon aikaa myös lasten virallisiin asioihin: järjestämme lapsille henkilöllisyyspapereita ja heille kuuluvia tukirahoja ja yritämme saada heiltä huijattuja asuntoja palautetuiksi. Yksi heistä on 17-vuotiaa Julia, joka odottaa vauvaa. Hänellä olisi oikeus asuntoon.

Teemme viranomaisille myös selvityksiä heitteillejätöistä. Erään sisarussarjan kuusi lasta ovat aina nälissään ja likaisia ja pyytävät meiltä ruokaa. Lapset, alkoholistiäiti miesystävineen ja halvaantunut isoäiti elävät kaikki yhdessä huoneessa hirveissä oloissa. Niin kauan kuin äidillä on huoltajuus, lapsia on vaikea auttaa.

Kaksi lasta ja äiti turvakotiin
Jana, 6, ja Roma, 4, olivat vastaavassa tilanteessa ja äitinsä kanssa usein kadulla puolipukeissa ja vailla ruokaa. Äiti Katerina myönsi vihdoin, että elämänmuutos on välttämätön. Olemme iloisia, että saimme heidät läheiseen Asbestin kaupunkiin turvakotiin, jonka on perustanut Oleg Popov, Mission Possiblen Moskovan turvakodin entinen vetäjä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin kävimme heitä katsomassa. Muutos parempaan oli heti nähtävissä. Katerina sanoi, ettei halua enää palata entiseen elämään. "Se tuntuu nyt pahalta unelta."


JEKATERINBURG, Natasha Ivanova

Sasha nousi putkitunnelista päihdenuorten auttajaksi!

Sasha on ensimmäinen yhdeksästä pojastamme, jotka ovat parhaillaan kristillisessä päihdekuntoutuksessa. Meillä on hänestä hienoja uutisia.

Löysimme Sashan lämpöputkitunneleista. Hän kertoi, että äitinsä kuoleman jälkeen täti oli ottanut hänet huostaansa, mutta käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja kavaltanut huoneiston itselleen ja myynyt sen.

Sasha joutui kadulle. Hän yritti löytää jotenkin elantonsa, kantoi kuormia torilla, lakaisi katuja, pesi autoja. Kadulla hän muiden poikien mukana alkoi juoda rajusti.


Sasha kadulla n. vuosi sitten

Marraskuussa 2004 Sasha suostui lähtemään kuntoutuskeskukseen, joka on lähellä Jekaterinburgilla.

Kuluneen vuoden aikana hän on muuttunut kuin toiseksi pojaksi. Hän on raitis ja terve, päämäärätietoinen ja ahkera. Hänestä on tullut yksi keskuksen työntekijöistä. Sasha osallistuu myös paikallisen seurakunnan työhön.

 

Sasha kuntoutuskeskuksen autopajalla.

Marraskuun 2005 lopussa hän otti kasteen, mikä oli hänelle suuri juhla.

Sasha aikoo pian aloittaa opinnot Siperian teologisessa instituutissa Jekaterinburgissa tulevaisuudensuunnitelminaan seurakuntatyö.

 

Sasha on päässyt eroon päihteista ja katu on takana!
Nyt elämä jatkuu uusista lähtökohdista!


Ainoa keino pelastaa kadun lapsia ja nuoria on mennä heidän luokseen kadulle. Kiitos tuestasi, jonka kautta monen elämä on muuttunut!


MOSKOVA

MARINA DOLBINA
Katupartion johtaja

 

Toivoton isä työnsi lastenvaunuja päivin ja öin

— Kohtaaminen katupartion kanssa muutti kaiken

Sasha pesi pyykkiä ja hoiti vauvaa. 25-vuotias isä oli jäänyt Kristinan kanssa kahdestaan, kun äiti lähti toisen miehen matkaan. Ei kulunut kuin kolme kuukautta, kun hänen oli lähdettävä lapsen kanssa asunnosta. Vuokrarahat loppuivat, lasta hoitava isä ei voinut käydä työssä.

Sasha yöpyi vauvan kanssa rautatieaseman penkillä. Nukkumisesta ei usein tullut mitään. Lasta oli suojeltava. Kristina itki nälkää, monesti piti lapselle vain työntää tutti suuhun.

Sitten kaksikkoa ruvettiin ajamaan iltaisin asemalta pois. Sasha oli koko ajan kadulla ulkona lastenvaunuja työntäen. Vauva sairasteli. Isän ajatukset olivat sekavia. Mitä tehdä? Lapsen kotina olivat vaunut. Mutta ainakin hän näki aina edessään isän hyvät, huolehtivat silmät.

Sasha ei antanut periksi. Pikku tyttö oli hänen lohtunsa ja elämän tarkoitus. Hän oli huolissaan Kristinan vuoksi. Joka paikassa oli likaa, löyhkää, ei mitään elämisen edellytyksiä. Isä oli tuskaantunut, kun ei voinut tehdä työtä vauvan vuoksi. Asuntolaankaan ei päässyt lapsen kanssa.

Sitten kohtasimme Sashan ja lapsen Kurskin rautatieasemalla. Oli ihmeellistä tavata kadulla tällainen isä ja nähdä hänen rakkautensa lasta kohtaan!

Kerroimme hänelle turvakodistamme ja ehdotimme, että Kristina voisi tulla luoksemme. Isä voisi sillä aikaa etsiä työtä ja asunnon, johon voisi kutsua äitinsä huolehtimaan lapsesta. Äiti asui kaukana Tshuvashiassa. Isä katsoi tytärtään huolissaan. Hän ei ollut koskaan ollut erossa lapsestaan!

Sasha tuli lapsen kanssa toimistoomme. Puolitoistavuotias Kristina teki heti tuttavuutta toimiston ja katupartion väen kanssa. Suloinen lapsi!

Sasha jäi toimistoomme iltahartauden ajaksi. Hän kuunteli puhetta ja laulua ja alkoi itkeä ja sanoi, että hänkin haluaa antaa elämänsä Jumalalle ja pyysi meitä rukoilemaan puolestaan.

Sasha lähti kevein mielin. Hän ei ollut odottanut, että mitään tällaista voisi tapahtua! Kaikkien ongelmien ja vaikeuksien keskelle oli yhtäkkiä ilmestynyt valonsäde ja toivo tulevaisuudesta!

Kristina on nyt turvakodissa. Pesimme ja puimme hänet, hänestä tuli kuin nukke! Isä katsoi häntä onnellisena ja huojentuneena. "Ole levollisella mielellä, Sasha, me hoidamme Kristinan ja autamme sinua!"

 

Saakoon Jumala siunata tätä nuorta isää ja lasta, saakoon heidän elämänsä olla onnellinen ja olkoon heillä aina kaikkea, mitä tarvitsevat!


UUTISIA

Ankaria pakkasia Venäjän työkohteissamme.
Venäjän kova pakkasaalto koettelee kadun lapsia ja nuoria. Kaikki pysyttelevät niin tiiviisti loukoissaan kuin mahdollista. Moskovan työntekijämme kertoivat, että pakkasten laskettua 37 asteeseen partioautomme ei lähtenyt käyntiin. Turvakodin ikkunat ovat halkeilleet kylmästä. Kaupunki on yrittänyt järjestää kodittomille yhteismajoituksia, että kuolonuhreilta vältyttäisiin. Turvakotiimme on majoitettu useita lapsia kylmältä suojaan.


Siperian Krasnojarskissa on ollut 30-40 astetta, myös Jekaterinburgissa yli 30. Jaroslavlin maatilalla pakkasta on ollut 25 astetta. Kuntoutuskeskuksen asuntola on kuitenkin pysynyt lämpimänä, samoin varastoissa on pystytty ylläpitämään tasaista lämpötilaa.

Krasnojarskin turvakodin talo nyt hankittu!
Krasnojarskin turvakotimme toiminta ja elämä tulee nyt huomattavasti helpottumaan. Tämä vuosi alkoi kauppakirjan kirjoittamisella omasta talosta. Nyt saamme saman katon alle lapset kummastakin kerrostalohuoneistostamme. Taloa voi tarvittaessa laajentaa, ja siinä on keskuslämmitys, mikä on tärkeää kovina talvina.

Ljuba, narkomaanityttö Odessasta, jäi eloon
Viime numerossa kerroimme Ljuba-nimisestä nuoresta narkomaanitytöstä, jonka hengen Odessan katupartio pelasti viime hetkellä. Hän selvisi vaikeasta leikkauksesta ja on nyt ainakin puolen vuoden hoitokuurilla sairaalan HIV-osastolla.


Miten voit olla työssä mukana?

TULITIKKUJA SAATAVISSA JATKUVASTI!

Pieni Tulitikkutyttö -tikkujamme on myyty jo yhdeksän vuoden ajan! Niitä kysytään edelleenkin jatkuvasti. Tikkujamme ostamalla tai itse myymällä voit olla mukana tukemassa katulapsityötä. Monet työn ystävät ovat myyneet niitä lähipiirissään tai paikkakunnallaan eri puolella Suomea.

Rasioiden piirrosetiketit esittävät todellisia kadun lapsia, joita partiomme auttavat. Yhden puntin hinta on 3 euroa (puntissa on 10 rasiaa). Tikkuja voit tilata myyntiin sopivaksi katsomasi määrän. Rahat tilitetään vasta sitten, kun tikut on myyty. Myyntiajalla ei ole rajoitusta. Lämpimät kiitokset kaikille mukanaolijoille!

Tilaukset: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa, puh. 09-838 7012 tai sähköposti mission.possible@icon.fi

Tilaukset ja lisätietoa 09-838 70128 tai mission.possible@icon.fi


Lahjoitukset katulapsityölle:

Rahoitamme lasten auttamisen lahjoitusvaroin. Kiitos tuestasi!

KATULAPSITYÖN TUKITILIT:

Nordea 230918-15317
Sampo 800019-9292
OKO 572068-218443

Viitenumerot työkohteittain:

107 Katulapsityö Venäjällä
204 Katulapsityö Ukrainassa
408 Bulgarian romanilasten ruokailu- ja lukutaitoprojekti
903 Suurin tarve

Varainkeräyksellämme on Etelä-Suomen lääninhallituksen valtakunnallinen keräyslupa OKU976A.

Mitä eri summilla saa? Menevätkö varat varmasti perille?


Lehtiarkisto

Onko sinulta jäänyt väliin jokin numero tai haluatko tutustua työmme aiempiin vaiheisiin?
Tervetuloa laajennettuun lehtiarkistoomme, josta löytyvät nyt kaikki lehtemme ja tiedotteemme v:sta 1995 alkaen!

Arkistoon pääset nettisivujemme etusivulta tai tästä.


Kristillinen lähetys- ja humanitäärisen avun yhdistys

PL 120, 01451 Vantaa, Merineulantie 4, 01450 Vantaa
puh. 09-838 701278, fax 09-838 70122, mission.possible@icon.fi

Lehtemme ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Paperiversio on maksuton ja saatavissa suomeksi ja ruotsiksi. Tilaa paperilehti tästä.

Lähetämme sähköpostilla uuden lehden linkin e-postituslistalle ilmoittautuneille.
Tervetuloa mukaan, jos et vielä ole!

Haluatko pois e-lehden postituslistalta? Ilmoita siitä tänne.

Usein esitettyjä kysymyksiä

Lisätietoa: Siirry kotisivujen alkuun

Lähetä meille postia