|
-37 astetta. Silloin
kaikki ajattelevat vain itseään.
Tässä lehdessä: MISSÄ
HÄN ON TÄNÄÄN? - Rakastan sinua, Ignat-setä! MISSÄ HÄN ON TÄNÄÄN? - Natasha, turvakotimme ensimmäinen tyttö Missä
hän on tänään -sarjassamme kerromme,
Olen taas lämpimässä,
kodikkaassa Moskovan turvakodissamme. Vajonneena nojatuoliin katselen
lasten leikkejä. Kodissa on tällä hetkellä useita pieniä kasvatteja, 3-5 -vuotiaita narkomaanien lapsia. Hyvä niin. Muutaman vuoden kuluttua he tuskin enää muistavat kylmää, nälkää ja vaaroja, jotka olivat osa heidän elämäänsä kadulla vanhempien kanssa.
"Eräs henkilö haluaa puhua kanssasi!" "Haloo." Ei kuulu mitään. Olen jo sulkea puhelimen,
kun kuuluu värisevä ääni: "Ignat-setä, täällä olen minä, Natasha. Muistatko minut?" Tottakai muistan!
Tuo ääni on jäänyt syvälle muistoihini! Pienen,
laihan, kalpean tytön ääni. Pietarin katupartio oli löytänyt
hänet syksyllä 1997, ja päätimme viedä hänet
Moskovan juuri avattuun turvakotiimme.
Ensimmäiset päivät
eivät olleet kovin rohkaisevia. Vasja, Roma ja Sasha kiusasivat ja
ajoivat Natashaa takaa. Tyttö juoksi selkäni taakse pakoon.
Viikko kului ja minun
oli palattava Suomeen. Natashalle ero oli vaikea, hän oli oppinut
näinä muutamana päivänä näkemään
minussa ainoan puolustajansa. Hän puristi kättäni: "Tulen
sinun mukaasi. Pojat ovat ilkeitä ja lyövät."
"Tämä
on minun lapseni, ja joka kiusaa häntä, joutuu kokemaan Ignat-sedän
pyhän vihan!" Vien suuren nyrkkini hitaasti Sashan nenän
eteen. Hän seuraa sitä katseellaan, kunnes silmät katsovat
kieroon. Kolmikko nyökkää. Siitä päivästä asti Natasha oli kuin minun lapseni. Käydessäni turvakodilla hän aina kanteli minulle poikien tekemistä, ja joka kerta nuhtelin heitä.
Kului muutama vuosi.
Natasha kasvoi pituutta ja ohitti pojat, jotka olivat jääneet
liimanhaistelusta lyhytkasvuisiksi. Eräänä päivänä
minulle tultiin taas kantelemaan, mutta tälläkertaa tulija olikin
vaaleatukkainen Sasha. "Ignat-setä, kiellä Natashaa lyömästä
meitä, hänellä on niin raskas käsi!" En pystynyt
peittämään huvittuneisuuttani.
- Ignat-setä,
muistatko minua? ääni kysyi. Tauko.
Vaikka Natasha olisi ainoa lapsi, jonka olisimme saaneet kadulta pois viimeisen 10 vuoden aikana, kaikki työ ja vaiva olisi kannattanut!
Toivon, että joskus tulee päivä, jolloin jälleen puhelin soi, ja joku heistä värisevällä äänellä sanoo: "Ignat-setä, täällä olen minä, muistatko minut?"
Pakkasta ja väkivaltaa Jekaterinburgin kaduilla
Hyökkäyksiä
ja prostituutioon pakottamista Pakkaset ovat olleet ankaria, mutta se ei ole ainoa vaara kadulla. Pojat ovat toistuvasti joutuneet hyökkäysten kohteiksi. Eräät pojat piestiin, kun he eivät suostuneet myymään ryhmän tyttöjä. Invalidipoika Dima sai kallonmurtumia rautatangoista ja ruhjeita kasvoihinsa. Hänellä on päässään kymmeniä tikkejä. Keskustan kellarilasten
kimppuun on taas hyökätty. Talon asukkaat kutsuivat kahdesti
väkivaltaisia miehiä, jotka tulivat keskellä yötä.
Piestyään pojat he kaatoivat heidän päihinsä
liimaa. Eräitä ryhmämme tyttöjä on pakotettu tai värvätty prostituutioon. Katja pääsi karkuun oltuaan monta viikkoa välittäjien vankina. 14-vuotias Marina pääsi hyppäämään autosta viime hetkellä tajuttuaan, millaiseen työhön häntä ollaan viemässä. "Osaan jo kirjoittaa nimeni!" Päiväkeskukseemme kokoontuu kahdesti viikossa 20-25 lasta ja nuorta. Meillä on avustajia eri seurakunnista mikä mahdollistaa monipuolisen ohjelman. Jäjestämme mm. lukuopetusta, monet isommistakaan lapsista eivät osaa lukea. Eräs tytöistä
tuli luokseni innoissaan ja sanoi: "Natasha-täti, osaan jo kirjoittaa
nimeni!" Työtoverini Viktor joutui syksyllä pahaan kolariin ja selvisi kuin ihmeen kaupalla lonkan murtumalla. Hän toipuu nyt kotonaan. Kadulle on vaikea löytää työntekijöitä. Tarvitsisimme välttämättä miespuolisen työntekijän. Äskettäin oli jälleen hankala tilanne, kun liimahumalaisten poikien kesken syntyi tappelu. Sain käteeni iskun rikotusta pullosta, kun yritin mennä väliin. Sukkia
Suomesta. Lasten asioiden
ajamista Työtoverinani
on nyt 45-vuotias Tatjana, erittäin aikaansaava henkilö ja sydämestään
mukana työssä. Hän käyttää paljon aikaa
myös lasten virallisiin asioihin: järjestämme lapsille
henkilöllisyyspapereita ja heille kuuluvia tukirahoja ja yritämme
saada heiltä huijattuja asuntoja palautetuiksi. Yksi heistä
on 17-vuotiaa Julia, joka odottaa vauvaa. Hänellä olisi oikeus
asuntoon.
Kaksi lasta ja
äiti turvakotiin Muutamaa viikkoa myöhemmin kävimme heitä katsomassa. Muutos parempaan oli heti nähtävissä. Katerina sanoi, ettei halua enää palata entiseen elämään. "Se tuntuu nyt pahalta unelta."
JEKATERINBURG, Natasha Ivanova Sasha nousi putkitunnelista päihdenuorten auttajaksi!
Löysimme Sashan lämpöputkitunneleista. Hän kertoi, että äitinsä kuoleman jälkeen täti oli ottanut hänet huostaansa, mutta käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja kavaltanut huoneiston itselleen ja myynyt sen. Sasha joutui kadulle. Hän yritti löytää jotenkin elantonsa, kantoi kuormia torilla, lakaisi katuja, pesi autoja. Kadulla hän muiden poikien mukana alkoi juoda rajusti.
Kuluneen vuoden aikana hän on muuttunut kuin toiseksi pojaksi. Hän on raitis ja terve, päämäärätietoinen ja ahkera. Hänestä on tullut yksi keskuksen työntekijöistä. Sasha osallistuu myös paikallisen seurakunnan työhön.
Sasha kuntoutuskeskuksen autopajalla.
Sasha aikoo pian aloittaa opinnot Siperian teologisessa instituutissa Jekaterinburgissa tulevaisuudensuunnitelminaan seurakuntatyö.
Sasha
on päässyt eroon päihteista ja katu on takana!
Toivoton
isä työnsi lastenvaunuja päivin ja öin Sasha pesi pyykkiä ja hoiti vauvaa. 25-vuotias isä oli jäänyt Kristinan kanssa kahdestaan, kun äiti lähti toisen miehen matkaan. Ei kulunut kuin kolme kuukautta, kun hänen oli lähdettävä lapsen kanssa asunnosta. Vuokrarahat loppuivat, lasta hoitava isä ei voinut käydä työssä. Sasha yöpyi vauvan kanssa rautatieaseman penkillä. Nukkumisesta ei usein tullut mitään. Lasta oli suojeltava. Kristina itki nälkää, monesti piti lapselle vain työntää tutti suuhun.
Sitten kaksikkoa ruvettiin
ajamaan iltaisin asemalta pois. Sasha oli koko ajan kadulla ulkona lastenvaunuja
työntäen. Vauva sairasteli. Isän ajatukset olivat sekavia.
Mitä tehdä? Lapsen kotina olivat vaunut. Mutta ainakin hän
näki aina edessään isän hyvät, huolehtivat silmät.
Sasha ei antanut periksi.
Pikku tyttö oli hänen lohtunsa ja elämän tarkoitus.
Hän oli huolissaan Kristinan vuoksi. Joka paikassa oli likaa, löyhkää,
ei mitään elämisen edellytyksiä. Isä oli tuskaantunut,
kun ei voinut tehdä työtä vauvan vuoksi. Asuntolaankaan
ei päässyt lapsen kanssa. Sitten kohtasimme
Sashan ja lapsen Kurskin rautatieasemalla. Oli ihmeellistä tavata
kadulla tällainen isä ja nähdä hänen rakkautensa
lasta kohtaan! Kerroimme
hänelle turvakodistamme ja ehdotimme, että Kristina voisi tulla
luoksemme. Isä voisi sillä aikaa etsiä työtä
ja asunnon, johon voisi kutsua äitinsä huolehtimaan lapsesta.
Äiti asui kaukana Tshuvashiassa. Isä katsoi tytärtään
huolissaan. Hän ei ollut koskaan ollut erossa lapsestaan!
Sasha
jäi toimistoomme iltahartauden ajaksi. Hän kuunteli puhetta
ja laulua ja alkoi itkeä ja sanoi, että hänkin haluaa antaa
elämänsä Jumalalle ja pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Sasha lähti kevein
mielin. Hän ei ollut odottanut, että mitään tällaista
voisi tapahtua! Kaikkien ongelmien ja vaikeuksien keskelle oli yhtäkkiä
ilmestynyt valonsäde ja toivo tulevaisuudesta! Kristina on nyt turvakodissa.
Pesimme ja puimme hänet, hänestä tuli kuin nukke! Isä
katsoi häntä onnellisena ja huojentuneena. "Ole levollisella
mielellä, Sasha, me hoidamme Kristinan ja autamme sinua!"
Saakoon Jumala siunata tätä nuorta isää ja lasta, saakoon heidän elämänsä olla onnellinen ja olkoon heillä aina kaikkea, mitä tarvitsevat! Ankaria
pakkasia Venäjän työkohteissamme.
Krasnojarskin
turvakodin talo nyt hankittu! Ljuba,
narkomaanityttö Odessasta, jäi eloon Miten voit olla työssä mukana? TULITIKKUJA
SAATAVISSA JATKUVASTI!
Rasioiden piirrosetiketit esittävät todellisia kadun lapsia, joita partiomme auttavat. Yhden puntin hinta on 3 euroa (puntissa on 10 rasiaa). Tikkuja voit tilata myyntiin sopivaksi katsomasi määrän. Rahat tilitetään vasta sitten, kun tikut on myyty. Myyntiajalla ei ole rajoitusta. Lämpimät kiitokset kaikille mukanaolijoille! Tilaukset: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa, puh. 09-838 7012 tai sähköposti mission.possible@icon.fi Tilaukset ja lisätietoa 09-838 70128 tai mission.possible@icon.fi Lahjoitukset katulapsityölle: Rahoitamme lasten auttamisen lahjoitusvaroin. Kiitos tuestasi!
Lehtiarkisto Onko sinulta jäänyt
väliin jokin numero tai haluatko tutustua työmme aiempiin vaiheisiin? Arkistoon pääset nettisivujemme etusivulta tai tästä. Kristillinen lähetys- ja humanitäärisen avun yhdistys PL 120, 01451 Vantaa,
Merineulantie 4, 01450 Vantaa Lehtemme ilmestyy
6 kertaa vuodessa. Paperiversio on maksuton ja saatavissa suomeksi ja
ruotsiksi. Tilaa paperilehti
tästä. Haluatko pois e-lehden postituslistalta? Ilmoita siitä tänne.
|