Tässä lehdessä:

Pääkirjoitus: Lapsen asema
Ljuba odotti kuolemaa roskien seassa
Oleg - sirpaleista syntyi uusi elämä
Odessan katupartio laajeni
Jaroslavin maatila - monen narkomaanin viimeinen toivo
Vapaaksi huumeista: Sergein todistus
Missä hän on tänään? - Sergei on armeijassa Kauko-Idässä
Miten voit olla mukana
Yhteystiedot

Kuva: Lapsi Odessan katupartiolta

PÄÄKIRJOITUS

IGNAT IVANOV
Mission Possiblen toiminnanjohtaja

Lapsen asema

Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa,....että me pääsisimme lapsen asemaan.
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Gal. 4:1-6

Katulasten elämäntarinoita lukiessa on joskus pakko sanoa: "Kuinka voi olla tällaisia isiä ja äitejä? Kuinka joku voi kohdella lastaan näin?"

Katulapset ovat käytännössä orpoja, vaikka heillä olisi jossain vanhemmat. On äärettömän tärkeää, että he tutustuvat katupartiolla ja turvakodeissa ystävällisiin, normaaleihin aikuisiin, jotka osoittavat heille sekä sanoin että teoin todellista rakkautta.

Näin lapset voivat kokea edes jollakin tavalla, mitä on lapsen asema.

Ehkä näiden elämän runtelemien orpojen on lopulta helpompi vastaanottaa sanoma myös Taivaallisesta Isästä kuin "tavallisten ihmisten". He tarvitsevat niin kipeästi rakkautta, apua, parantumista, toivoa ja siunausta. Moni parempiosainen luottaa itseensä.

Tämä on yksi tärkeä syy siihen, että monilla katulasten elämäntarinoilla, joita olemme kuluneenkin vuoden aikana välittäneet teille, on onnellinen loppu.

Rakkaat ystävät, toivotan teille omasta ja
kaikkien Mission Possiblen työntekijöiden puolesta hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Tapaamme taas ensi vuoden puolella!

ODESSA

SASHA OSIPOV
Katupartion vetäjä

Ljuba odotti kuolemaa roskien seassa

Eristetty vuode teho-osastolla.

Ljuba katsoo minuun lasittunein silmin, kasvoilta ei heijastu mitään. Vain jähmettynyt irvistys ja värittömät huulet. Suun ympärillä kuivunutta, valkoista vaahtoa.

Kun minusta alkaa tuntua, ettei hän kuule puhettani, kuin vastauksena epäilyyni hänen silmästään vierähtää suuri kyynel, joka juoksee poskea pitkin hiuksiin.

Ljuba on yksi kadun lapsista, jotka ovat lapsia vain iältään. Heillä ei ole ollut lapsuutta. He elävät kerjäämällä ja varastamalla ja nukkuvat paljaalla maalla tai kuumia putkia vasten - ja kuolevat ilman, että kukaan välittää.
Muutama vuosi sitten Ljuba karkasi kotoaan. Hän ei voinut enää sietää isäpuolen solvauksia ja väkivaltaa. Järjestyksessä jo kolmannen isäpuolen.

Hänen oma isänsä oli murhattu. Tragedian jälkeen Ljuban äiti meni uudestaan naimisiin, ja sen jälkeen vielä kahdesti. Ljuba yritti elää isäpuolten kanssa, mutta kolmas mies pieksi häntä vähäisimmistäkin syystä. Äiti ei puuttunut asioihin. Lopulta tyttö laittoi tavaransa kassiin ja lähti.

Ljuba oli vapaa kuin lintu, katu tarjosi päätähuimaavia mahdollisuuksia. Joku opetti vetämään savukkeesta henkeen yskimättä, toinen opasti saamaan hallusinaatioita liimaa haistelemalla. Lopulta joku näytti, miten tehdään oikea seos - "se on ihan helppoa!" - ja samalla ystävällisesti opetti häntä pistämään suoneen. Ljuba kokeili ja nousi lentoon. Tuntui upealta! Hän kokeili taas. Upeaa jälleen! Viidentoista kerran jälkeen ei tuntunutkaan yhtä upealta, mutta elimistö vaati ainetta kuin nälkäinen koira.

Lopulta huume oli hänelle tärkeämpi kuin ruoka. Saadakseen annoksen Ljuba teki kuuliaisesti sen, mitä häneltä vaadittiin. Toiset tuskin enää tunsivat harmaata, luurangonlaihaa ystäväänsä. Sietämättömiä vatsakipuja turruttaakseen hän otti lisää huumeita, kunnes jalat eivät enää kantaneet.

Ljuba makasi liikkumatta kylmällä maalla likainen huopa ympärillään ja itki. Kolmeen päivään hän ei ollut saanut piikkiä. Vatsaa raastoivat kouristukset. Hän ei ollut voinut syödä kahteen päivään.

Samassa paikassa oleskeleva poika kertoi meille kuolevasta tytöstä. Oli aikainen aamu, löysimme Ljuban roskien keskeltä. Kannoimme hänet autoon ja kiidätimme sairaalaan.

Lääkäri tuli luoksemme järkyttyneenä. "En ole koskaan nähnyt, että tuossa tilassa joku vielä elää!" Koetulokset olivat karuja: märkivä umpisuoli oli saastuttanut lähes koko elimistön. Sitä seurasi vielä pahempi tuomio: HIV!

Seuraavana päivänä Ljuballe tehtiin leikkaus, jolla yritettiin poistaa kaikki saastuneet kudokset.

Teho-osasto on suljettu ulkopuolisilta. Jumala kuitenkin auttoi niin, että minut päästettiin Ljuban luo. Istuin hänen viereensä. Minulle ei annettu paljon aikaa, mutta riittävästi, että voisin puhua hänelle kaikkein tärkeimmästä. Kerroin Jeesuksesta, joka on tie, totuus ja elämä - anteeksiantamisesta ja syntien anteeksisaamisesta. Ja Ljuban silmästä vierähti hänen kalpeille, liikkumattomille kasvoilleen kirkas kyynel.

ODESSA, SASHA OSIPOV

Oleg oli menettänyt kaiken - melkein henkensäkin.

Sirpaleista syntyi uusi elämä

Viktor ja Galina eivät olleet kovin suosittuja. He asuivat Galinan äidin pienessä talossa Odessassa. "Kelvottomat juopot!" naapurit pudistelivat päätään.

Pariskunta joi kaikkea, missä oli hiukankin alkoholia. Humalapäissään Viktor saattoi käydä kenen tahansa ohikulkijan kimppuun. Galina raivosi äidilleen, joka usein joutui pakenemaan omasta talostaan naapuriin.

Sitten kaiken keskelle syntyi vauva, Oleg. Voi kuvitella, millainen ilmapiiri odotti poikaparkaa. Vanhemmiltaan hän sai pääasiassa selkäsaunoja. Ainoa rakkauden ja kasvatuksen lähde oli isoäiti. Hän piilotti rahaa ostaakseen rakkaalle lapsenlapselleen makeisia ja leluja. Kun Oleg meni kouluun, isoäiti osti hänelle tarvikkeet, saattoi hänet aamulla ja ja odotti kotiin iltapäivällä.

"Lapsen kasvatukseen puuttumisen vuoksi" vanhemmat usein pieksivät isoäidin. Mutta hän kesti kaiken, lapsi tarvitsi häntä. Hänen täytyi auttaa poika jaloilleen, että tälle kävisi hyvin elämässä. Ehkä hän olisi siinä onnistunutkin, ellei....

Viktor hoippui jälleen kotiin umpihumalassa. Isoäiti oli laittamassa ruokaa Olegille, joka oli koulussa. Mies päätti selvittää välinsä anopin kanssa. Syntyi katkera väittely. Raivoissaan Viktor tarttui ensimmäiseen esineeseen, minkä käsiinsä sai, ja iski vaimonsa äidin kuoliaaksi. Surmatyön jälkeen hän meni ulos juomaan loppuun sen, mikä oli jäänyt aiemmin päivällä juomatta.

Viktorin syyllisyys oli ilmiselvä. Kukaan ei puolustanut häntä, naapurit olivat tyytyväisiä voidessaan antaa hänestä todistuksensa. Viktor tuomittiin - ja pitkäksi ajaksi.

Hautajaisten jälkeen Oleg karkasi. Hän ei halunnut nähdä äitiään (eikä vieläkään halua edes puhua tästä.) Näin 12-vuotias päätyi kadulle, alikäytävään, jonka pojille viemme säännöllisesti ruokaa. Hän kuunteli aina kiinnostuneena, kun luimme Lasten Raamattua ja näytimme kuvia.

Kahden vuoden katuelämä sai yllättävän äkkilopun. Oleg oli kiivennyt nukkumaan kaiteettomalle parvekkeelle ja putosi sieltä unissaan usean metrin korkeudesta.

Hän sai pahoja avomurtumia. Onneksi ehdimme apuun ajoissa ja veimme hänet lastensairaalaan kiireelliseen leikkaukseen. Jalka kipsattiin kokonaan. Veimme hänelle joka päivä ruokaa, lastenkasetteja ja kirjoja.

"En halua enää kadulle", Oleg sanoi meille, kun taas kävimme häntä syöttämässä. Ehdotimme, että veisimme hänet kristilliseen turvakotiin, ja hän otti ajatuksen tyytyväisenä vastaan. Ja kun poika sitten oli siinä kunnossa, että hänet voitiin siirtää, veimme hänet turvakotiin. Siellä hänestä pidettäisiin huolta!

P.S. Olemme olleet turvakotiin yhteydessä, ja on ollut ilo kuulla, että Oleg on viihtynyt siellä mainiosti! Ja hän kävelee jo!

Odessan katupartio laajeni

Odessan partiomme on alkanut käydä rautatieaseman ja linja-autoaseman lisäksi säännöllisesti kolmannessakin kohteessa.

Katulapset ovat löytäneet sataman läheltä puita kasvavan nurkkauksen, jonne ei pääse autolla ja jonka ohi ei kukaan kulje. Niinpä poliisikaan ei ilmaannu koskaan paikalle.

Kaukolämpöputki kulkee juuri siitä kohdasta. Maanalaiseen, huoneenkokoiseen kammioon pääsee viemärin kantta muistuttavan luukun kautta. Lapset ovat lisäksi löytäneet jostain vanhan, vihreän teltan ja panneet sen sisäänkäynnin viereen. Puiden vihreän lehvistön alta sitä tuskin huomaa.

Lapsia uudessa kohteessamme.

JAROSLAVLIN MAATILA JA KUNTOUTUSKESKUS

Maatila - monen narkomaanin viimeinen toivo

Jaroslavlin keskuksemme näyttää ensi silmäyksellä tavalliselta, vilkkaalta maatilalta, tosin kunnoltaan ja varusteiltaan paremmalta kuin Venäjän tilat yleensä. Portin "liikennemerkit" - tupakka ja alkoholi kielletty - tosin vihjaavat siitä, että paikka ei ole aivan tavallinen.

Tästä portista moni astuu sisään toivottomana, rikkinäisenä ja sairaana - ja tulee ulos uutena ihmisenä!

Tilalla sijaitseva kuntoutuskeskuksemme auttaa tehokkaasti niin nuoria kuin aikuisia. Suurin osa 40 kuntoutettavasta on 18-26 -vuotiaita. Nuorille, joita ei voi ikänsä ja tilansa vuoksi ottaa turvakotiin, maatila on oikea paikka. Monelle se on viimeinen toivo, kun päihteet ovat vieneet elämän umpikujaan.

Maatilalla monet nuoret tekevät ensimmäistä kertaa elämässään työtä. Hyvä ruoka, terve maalaiselämä ja liikunta näkyvät nopeasti uusien tulokkaiden olemuksessa. Kuntoutus kestää vähintään vuoden.

Paras satovuosi tähän asti
Keskuksemme väellä on syytä iloon. Jos vetinen vuosi 2004 oli täynnä ongelmia, tämä vuosi oli sitäkin parempi. Työ, jota kuntoutettavat tekivät henkilökunnan apuna, tuotti hienon sadon.

Syksyn peruna- ja porkkanasato ja sen lisäksi vilja ja muut vihannekset käytetään keskuksen ja Moskovan turvakodin tarpeisiin, ja tuotteiden myynnillä katetaan suureksi osaksi maatilan ja kuntoutuksen kulut, jotka tämän kokoisessa taloudessa ovat mittavat.

Tila toimii paikallisvoimin
Olemme kiitollisia myös hyvästä ja vastuuntuntoisesta henkilökunnasta niin kuntoutus- kuin maatalouspuolella. Lähes kaikki 10 työntekijäämme ovat entisiä narkomaaneja, vaikka sitä on nyt vaikea uskoa.

Tilalla on myös kymmenkunta lasta, jotkut heistä ovat syntyneetkin siellä. Kesällä heidän seuranaan viettivät maalaislomaa Moskovan turvakodin lapset.

Jaroslavlin talvet ovat runsaslumisia ja kylmiä. Sisällä asuntolassa kuitenkin riittää lämmintä. Asuntola toimii täydellä kapasiteetilla. Kuntoutukseen on jonoa, tulijoita olisi enemmän kuin voimme ottaa vastaan.

Vapaaksi huumeista! Sergein todistus:

Perunan lajittelu käynnissä, Sergei vasemmalla

Nimeni on Sergei, olen 28-vuotias. Takanani on tavallinen narkkarin tarina: hyvä koti, mutta opiskeluaikana kuvaan tulivat huumeet, jotka tuhosivat kaikki suunnitelmani. Perheeni kuuli Jaroslavlin kuntoutuskeskuksesta, ja pääsinkin tänne.

En tiennyt, mitä menetelmiä keskuksessa käytettiin, mutta heti tultuani näin, että täällä vaikutti jokin selittämätön voima. Näin kuntoutuksen käyneitä ihmisiä, jotka olivat löytäneet elämän tarkoituksen. Muut kuntoutettavat alkoivat heti kertoa minulle, että minunkin elämääni voi tulla sama muutos, jos käännyn entisestä elämästäni ja otan Jeesuksen vastaan.

Ja niin minäkin tein tämän päätöksen. Jumala alkoi vapauttaa minua riippuvuuksista, jotka olivat olleet kauan erottamaton osa elämääni. Olin kuin tuhlaajapoika, joka oli kuollut, mutta heräsi eloon!

Minulla on nyt sisäinen rauha, ja ihmiset ovat ihmetelleet minussa tapahtunutta muutosta!

MISSÄ HÄN ON TÄNÄÄN?

Sergei on armeijassa Kauko-Idässä

Sergei on ensimmäisiä lapsia, joita olemme auttaneet. Alle 10-vuotias poika ja sisko joutuivat kadulle äidin mukana.

Lapset asuivat kodissamme vuoden äidin ollessa kristillisessä päihdekuntoutuskeskuksessa. Sieltä tultuaan hän palasi kotikylään lasten kanssa.

Olot olivat köyhät, mutta perhe selvisi ja myös säilytti löytämänsä uskon ja luottamuksen Jumalaan. Nuori Sergei hoiti taloa ja hankki leivänjatketta kalastamalla.

Sitten tuli suruviesti. Lapset soittivat meille itkien: "Äiti on kuollut! Otattehan te meidät?" Näin he palasivat turvakotiin.

Tänään Marina-sisko on naimisissa, Sergei on hieno ja työteliäs nuorimies. Hän on Vladivostokissa armeijassa.

"Täällä on puhtaat vedet, kalaa voi ammentaa melkein käsin", innokas kalamies kirjoittaa turvakodin väelle. "Minulle on tarjottu jäämistä tänne upseerikouluun ja armeijan palvelukseen. Palkkakin olisi hyvä, mutten ole vielä päättänyt".

On ollut ilo seurata Sergein elämää, joka muuttui pysyvästi, kun partio eräänä päivänä löysi hänet kadulta!

Lue Sergeistä ja Marinasta lisää tästä!

Miten voit olla työssä mukana?

TULITIKKUJA SAATAVISSA JATKUVASTI!

Pieni Tulitikkutyttö -tikkujamme on myyty jo yhdeksän vuoden ajan! Niitä kysytään edelleenkin jatkuvasti. Tikkujamme ostamalla tai itse myymällä voit olla mukana tukemassa katulapsityötä. Monet työn ystävät ovat myyneet niitä lähipiirissään tai paikkakunnallaan eri puolella Suomea.

Rasioiden piirrosetiketit esittävät todellisia kadun lapsia, joita partiomme auttavat. Yhden puntin hinta on 3 euroa (puntissa on 10 rasiaa). Tikkuja voit tilata myyntiin sopivaksi katsomasi määrän. Rahat tilitetään vasta sitten, kun tikut on myyty. Myyntiajalla ei ole rajoitusta. Lämpimät kiitokset kaikille mukanaolijoille!

Tilaukset: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa, puh. 09-838 7012 tai sähköposti mission.possible@icon.fi

Tilaukset ja lisätietoa 09-838 70128 tai mission.possible@icon.fi

Lahjoitukset katulapsityölle:

Rahoitamme lasten auttamisen lahjoitusvaroin. Kiitos tuestasi!

KATULAPSITYÖN TUKITILIT:

Nordea 230918-15317
Sampo 800019-9292
OKO 572068-218443

Viitenumerot työkohteittain:

107 Katulapsityö Venäjällä
204 Katulapsityö Ukrainassa
408 Bulgarian romanilasten ruokailu- ja lukutaitoprojekti
903 Suurin tarve

Varainkeräyksellämme on Etelä-Suomen lääninhallituksen valtakunnallinen keräyslupa OKU976A.

Mitä eri summilla saa? Menevätkö varat varmasti perille?

Tuki-ilmoitukset

Kiitos ilmoittajille tuesta!

Lehtiarkistoa laajennettu

Onko sinulta jäänyt väliin jokin numero tai haluatko tutustua työmme aiempiin vaiheisiin?
Tervetuloa laajennettuun lehtiarkistoomme, josta löytyvät nyt lehdet vuodesta 1999 alkaen.

Arkistoon pääset nettisivujemme etusivulta tai tästä.

Kristillinen lähetys- ja humanitäärisen avun yhdistys

PL 120, 01451 Vantaa, Merineulantie 4, 01450 Vantaa
puh. 09-838 701278, fax 09-838 70122, mission.possible@icon.fi

Lehtemme ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Paperiversio on maksuton ja saatavissa suomeksi ja ruotsiksi.
Tilaa paperilehti tästä.

Lähetämme sähköpostilla uuden lehden linkin e-postituslistalle ilmottautuneille.
Tervetuloa mukaan, jos et vielä ole!

Usein esitettyjä kysymyksiä

Lisätietoa: Siirry kotisivujen alkuun

Lähetä meille postia