Aleksander muuttui jälleen tytöksi

Joulukuu 2000 - Helmikuu 2003 Ljuba Epontshitsheva

Edes Krasnojarskin katulapsiprojektin johtaja Ljuba ei osannut epäillä mitään, kunnes kävi ilmi, että turvakodin uusi poika Aleksander olikin tyttö. Ei ole harvinaista, että kadulla elävät tytöt joskus esittävät poikaa välttyäkseen hyväksikäytöltä. Aleksanderin tapauksessa poikkeuksellista on hänen roolinsa pitkäaikaisuus ja johdonmukaisuus.
	Turvakodin johtaja Ljuba yhdessä Nastjan kanssa tämän asuttua kodissa kaksi vuotta.

Tänä syksynä turvakotiimme muutti kuusi uutta kellaripoikaa. Yksi heistä oli 17-vuotias Aleksander, joka tosin näyttää paljon nuoremmalta. Vasta aivan äsken kävi ilmi meidän kaikkien ja myös Aleksanderin toverien tyrmistykseksi, että hän onkin tyttö! Tätä on vaikea uskoa, mutta asia todella on näin!

9-vuotias tyttö päätti suojella itseään esittämällä poikaa

Aleksanderin oikea nimi on Nastja. Hän kertoi, että jouduttuaan kadulle 9-vuotiaana hän päätti esittää poikaa, koska tyttönä siellä oli liian vaarallista. Hän omaksui roolinsa niin taitavasti, että onnistui kaikki nämä vuodet hämäämään tovereitaankin.

Raskaat lapsuudenkokemukset ajoivat Nastjan kadulle

Tultuaan turvakotiin “Aleksander” kertoi raskaista lapsuudenkokemuksistaan käyttäen kertomuksessaan itsestään maskuliinimuotoa. Kuvittelimme tämän kertomuksen pienen pojan silmin, mutta meidän oli ajateltava lapsen vaiheet uudestaan tytön näkökulmasta.

“Synnyin tavalliseen perheeseen. Isä oli hitsaajana tehtaalla, äiti oli sairas, toisen luokan invalidi. Minä kävin koulua. Isä joi paljon ja pieksi äitä pahoin. Kärsin siitä hirveästi ja yritin puolustaa äitiä. Vihasin isää. Kun äiti halvaantui, isä ratkesi täysin juomaan. Jäin pois koulusta.

Pian kotiimme tuli surun päivä. Äiti kuoli, ja se oli minulle kauhea isku. Olin silloin 9-vuotias. Syytin aluksi isääni, mutta sitten ajattelin, että kohtalo oli määrännyt näin.

Minun ja isän välit menivät lopullisesti poikki, ja aloin elää kadulla. Yövyin kellareissa, koulua en käynyt enää ollenkaan. Alussa oli vaikeaa, mutta sitten totuin keräämään pulloja, kerjäämään, varastamaan — ja pian myös polt-tamaan, juomaan, haistelemaan liimaa ja bensiiniä...”

Näimme muodonmuutoksen ihmeen

Yhtä hämmästyttävää oli se, kuinka nopeasti Nastja alkoi vapautua monivuotisesta roolistaan, kun totuus oli paljastunut. Oli erikoista seurata, kuinka hänen persoonallisuutensa ja käytöksensä muuttui silmiemme edessä. Kadun pojasta on tullut viehättävä, minihametta käyttävä nuori tyttö!
Nastja kertoi haaveilleensa koulunkäynnistä, ja nyt tämä toive on toteutunut.

Nastja on turvakotiin tultuaan jatkanut koulunkäyntiään käymällä iltakoulua. Hänellä on myös työpaikka. Hänen elämänsä on kahdessa vuodessa löytänyt uomansa, ja katuelämä on jäänyt taakse.