"Joko kuolen rappukäytävään, tai tapahtuu ihme"

Maria Popova, helmikuu 2004

Jura oli yksi Pietarin katupartion vaikeimmista pojista ja kova liimanhaistelija. Teimme hänen hyväkseen viisi vuotta työtä, ja lopulta se toi hedelmän. Juran elämä on nyt täysin muuttunut. Hänen toivomansa ihme tapahtui.

Monilla katulapsilla on joskus ollut onnellinen koti, joka sitten on särkynyt. Näin kävi Jurankin perheelle.

Jura on vanhin neljästä lapsesta. Isän kuoltua äiti alkoi juoda ja kaikki romahti. Jura keskeytti koulun etsiäkseen elantoa kadulta.

Aseman pojat toivat Juran luoksemme. Hän oli aggressiivinen, sulkeutunut ja haisteli liimaa. Saimme hänelle turvakotipaikan, mutta hän karkasi pian. "Siellä oli tylsää!"

Yksin kellareissa
Äiti menetti vanhemmuutensa v. 1999, ja lapset määrättiin lastenkotiin. Jura halusi kuitenkin jäädä hoitamaan äitiään. "Ei hän saisi ilman minua ruokaakaan."

Mutta pian äiti joutui vankilaan ja Jura jäi yksin. Hän kävi päiväkeskuksessamme ja yöpyi rappukäytäväsissä - yksin, ettei kukaan näkisi hänen kurjuuttaan.

"Mietin koko ajan, että on vain kaksi vaihtoehtoa: joko kuolen rappukäytävään tai tapahtuu ihme. Toivoin ihmettä."

Pimeä puolivuotinen
Seuraavista vaiheista Jura ei halua puhua, mutta tiedämme, että hän asui puoli vuotta Andrei-nimisen miehen luona - homoseksuaalin, joka hyväksikäytti poikia. Tuo aika ahdistaa Juraa edelleen.

Ei enää aikuisten apua
Yritimme taas sijoittaa Juran lastenkotiin , mutta hän ei voinut olla ilman liimaa ja päätti karata lopullisesti. Enää hän ei luottaisi kehenkään aikuiseen.

"Kun äiti pääsi vapaaksi, talutin hänet kotiin. Hän oli aivan muuttunut, ei kysynyt mitään siskoista, ei muistanut minunkaan nimeäni." Äidin juominen pakotti Juran taas kellareihin.

Radikaali muutos kesäleirillä
Viime kesänä, kun katulapset kokoontuivat leirille lähtöä varten, Jurakin tuli ja halusi kovasti mukaan, vaikkei ollut koskaan aiemmin piitannut kutsustamme.

Leirin aikana tapahtui jotain erikoista. Jura muuttui silmissämme, oli iloinen, osallistui peleihin, auttoi kaikessa, kalasti.

Sinä iltana, kun Slava puhui pahojen tekojen saamisesta anteeksi ja uuden elämän mahdollisuudesta, evankeliumin sanoma kosketti Juraa. Itkuun puhjeten hän pyysi: "En halua enää elää näin! En enää halua kadulle! Auttakaa minua!" Se oli luja, kypsä päätös elämän muuttumisesta, päätös, jota kohti hän oli kulkenut vaikeiden vaiheiden kautta.

Ensimmäinen työpaikka
Laitoimme Juran paperit kuntoon ja saimme hänelle työpaikan firmasta, joka valmistaa koristepatsaita. Jura on viihtynyt hyvin. Ensimmäisellä palkallaan hän osti ammeeseen hanan. "Jotta voisin olla tällaisessa työssä ihmisten parissa, minun on peseydyttävä ja pukeuduttava siististi", hän sanoi, toistaen sanasta sanaan johtajamme Slavan opetuksia.

Jura asuu nyt kotonaan yhdessä äidin kanssa. Koti on huonokuntoinen, mutta nyt siellä on ruokaa. Juran suurin toive on, että äiti lopettaisi juomisen ja että koko perhe voisi elää yhdessä.

"Kun nyt katson niitä imppaajia asemalla, minun käy heitä sääliksi. Olen niin iloinen, että elämäni on muuttunut ja minulla on työtä." - Jura