Nastja - pakolaisena omasta kodista

Elokuu 2003
Marina Dolbina

Nuori tyttö, joka joutui pakenemaan omasta kodistaan... Nastja asui äitinsä ja isäpuolensa luona. Mies joi ja yritti hyväksikäyttää tyttöä, äiti ei pystynyt tätä puolustamaan... Kotiin kokoontui isän ryyppytovereita. Nastja ymmärsi äidinkin olevan avun tarpeessa, hän kärsi ja itki hiljaa, kuunteli isäpuolen loukkauksia ja tunsi olevansa täysin yksin.

Nastja kertoi minulle, että kerran, kun miesjoukko oli jälleen koolla, isäpuoli päätti myydä häntä tovereilleen. - Kuinka voi olla tällaisia ihmisiä! Mitä tämä 40 vuoden ikään ehtinyt “isä”, saavutti sillä, että antoi tämän nuoren tytön noiden juopuneiden, julkeiden miesten käsiin? Mitä pahaa tyttö oli hänelle tehnyt?

Nastjan ainoa vaihtoehto oli karata kotoa. Hän on jo yli vuoden asunut toisten nuorten kanssa lian ja lemun keskellä, alkanut juoda ja jäänyt päihdekoukkuun.

Sympaattinen, ystävällinen tyttö, jolla on väsynyt katse... hän tarvitsisi huolenpitoa ja äidin tukea. Nyt hänellä on vain katu ja kellarit. Häntä seuraavat jälleen samat karkeat puheet, joita hän kuuli isäpuolelta.
Nastjan silmiin syttyy ilonkipinä vain perjantai-iltaisin nuortenkerhossamme. Silloin hänelle tuntuu tulevan jälleen halu elää...