KAATOPAIKAN POISHEITETYT LAPSET
Hengissäpysyttelyä loputtomassa jäte-erämaassa

MARINA DOLBINA
MOSKOVA, huhtikuu 2003

Tämän vuoden alussa katupartiomme aloitti käynnit kaupungin suurimmalla kaatopaikalla n. tunnin ajomatkan päässä Moskovasta. Valtava alue tuo mieleen loputtoman jäte-erämaan. Siellä elää kymmeniä perheitä ja lapsia. Määrä vaihtelee sen mukaan, miten viranomaiset tekevät ratsioita. Jokin aika sitten kaatopaikalla tapahtui traaginen kuolemantapaus, kun jätevuoria tasoittanut traktori ajoi kasojen seassa nukkuneen pojan yli...

On käsittämätöntä ajatella, että näiden jätevuorten keskellä, liassa ja kylmässä, elää lapsia. Mitä he syövät ja juovat? He tonkivat jätekasoista sitä, mikä on jäänyt jäljelle muiden ihmisten aterioista, keräävät muovipulloon lunta kasojen päältä ja sulattavat sitä, tietenkään keittämättä...

He rakentavat majoja pahvista, laatikoista, laudoista, muoveista. Ne ovat pieniä ja matalia, oviaukko on ahdas. Siellä he nukkuvat vieri vieressä, yrittäen lämmittää toisiaan, ja samassa rykelmässä nukkuu kulkukoiria. Kaikki yhdessä, kaikki on yhteistä. Tämän näyn edessä tekisi mieli huutaa niin kovaa kuin pystyy "Ihmiset, tehkää edes jotain!" Mutta maailma on julma. Tänne, kaatopaikalle, päätyvät kenenkään välittämättä nämä lapset ja nuoret, ja täällä he synnyttävät omat lapsensa...

Lapset asuvat kaatopaikalle kyhäämissään majoissa talvipakkasellakin. Yhdessä majassa asuu äiti vauvansa kanssa, muutama poika ja iso koira.

Yhdessä majassa asuu äiti puolivuotiaan tyttövauvan kanssa... Millainen on tämän lapsen maailma, kun hän kurkistaa pimeän, tupakansavun kyllästämän majan oviaukosta ulos? Silmänkantamattomiin pelkkiä jätevuoria. Variksia, jotka lentävät mätänevien kumpareiden yllä. Haju, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin ja polttaa silmiä. Syntymästään asti tämä lapsi on nähnyt vain karkeita, juopuneita, kiroilevia ihmsiä... Mitkä tulevat olemaan hänen ensimmäiset sanansa? Mikä odottaa häntä elämässä, joka alkaa tämän saastan, lemun ja nälkäisten lintujen korviaraastavan kirkunan keskeltä?

Vain liiman huumaamina nämä lapset ja nuoret selviävät 30 asteen pakkasista ja voivat unohtaa hetkeksi koiranelämänsä...

Kunpa saisimme oikeat sanat ja viisautta auttaa näitä lapsia, jotka ovat pelokkaita ja haavoittuvia aikuisten sanoja ja tekoja kohtaan! Kunpa he ymmärtäisivät, että he todella ovat meille tärkeitä!

"Hän nostaa köyhän tomusta ja kurjan jätekasasta, asettaakseen hänet ruhtinasten rinnnalle..." Ps. 113:7-8 (alkukielen mukaan)