Joulukuu 2004
LJUBA EPONTSHINTSEVA

Kaltoinkohdeltu vauva pääsi turvakodin johtajan perheeseen

Turvakotimme puhelin soi. Langan toisessa päässä sammaltava ääni sanoi: "Täällä on vauva joka kuolee pian, tulkaa hakemaan se pois."

Tiesimme paikan, eräs huumeista pelastunut työntekijämme oli itse vuosia sitten ollut samassa porukassa...

Narkomaanien ja prostituoitujen asunto oli lian ja kaaoksen vallassa. Juopunut nainen osoitti meille laihaa, voipunutta vauvaa.

Dima on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Hänen äitinsä Lilija oli kuollut muutamaa päivää aikaisemmin huumeiden yliannostukseen. Hän oli käyttänyt seitsemän vuotta huumeita, oli HIV-viruksen kantaja ja sairasti hepatiittia.

Lilija myi kadulla itseään tienatakseen huumerahoja ja jätti vauvan siksi aikaa muiden narkomaanien huostaan.

Käärimme lapsen villatakkiin ja veimme hänet suoraan sairaalaan. Pojan nimi löytyi HIV-rekisteristä, ja hänet pantiin AIDS-osastolle.

Jo silloin sisimmässäni syntyi päätös, että tämä lapsi tulee meidän perheeseemme. Muutaman päivän kuluttua hain hänet sieltä kotiimme.

Valmistelen parhaillaan huoltajuusasioita ja muita papereita. Neuvolakortin kirjoittanut sairaanhoitaja kertoi käyneensä Diman äidin luona. Hän oli nähnyt nälkiintyneen, puolipukeisen vauvan, jonka selässä oli silitysraudan polttama jälki... Vauva söi sitä, mitä juopuneet ja huumeiden turruttamat aikuiset muistivat antaa. Silloin, kun hänen olisi pitänyt saada maitoa ja lastenruokaa, hän yritti jystää ikenillään leipää ja silavaa...

Kaikki pitivät varmana, että Dima on HIV-positiivinen. Pyysin, että hänet silti testattaisiin. Toivoin ja rukoilin. Testi oli kaikkien ihmetykseksi negatiivinen! Uusi testi - sekin negatiivinen! Dimalla ei olekaan HIV:tä, hän saa kasvaa terveenä poikana! Ja kaksi jo teini-ikäistä lastamme ovat ihastuksissaan pikkuveljestä!

"Kaikki vain varoittivat minua sairaasta lapsesta.
Kukaan ei ymmärtänyt, että tämä on minulle
valtava siunaus ja lahja, pelastettu lapsi!"