Katuelämän runtelemat tytöt muuttuivat uusiksi ihmisiksi!

MARINA DOLBINA
Huhtikuu 2003

Oksana (kuvassa vasemmalla) ja Natasha, ovat Jaroslavlin kuntoutettavia huumenuoria. Tässä heidän tarinansa:

Oksana auttaa nyt muita!

Nyt 16-vuotias Oksana oli elänyt äitinsä kanssa rautatieasemalla kolme vuotta, kun tutustuimme heihin. He päätyivät kadulle tultuaan huijatuiksi asunnonvaihdossa. Siellä he pian muuttuivat tavallisesta äidistä ja tyttärestä päihteitä käyttäviksi irtolaisiksi.

Oksana oli aseman raisuimpia nuoria, hän kiroili ja huusi kaikille. Äiti-Marina joi jatkuvasti ja hänet korjattiin usein putkaan, mikä sai Oksanankin hermostumaan ja juomaan.

Käydessään partiollamme Oksana alkoi kertoa meille asioistaan ja kyseli neuvoja. Pohjimmiltaan hän oli hyväsydäminen ja avoin.

Äiti halusi lopettaa juomisen ja pyysi meitä rukoilemaan itselleen voimia. "Yksin en siihen pysty", hän sanoi. Äiti hämmästyi itsekin, kun pystyi olemaan kaksi kuukautta juomatta. Tämän jälkeen molemmat tulivat maatilalle.

Siitä on nyt vuosi, ja heidän elämässsään on tapahtunut uskomaton muutos! Nämä kaksi rikkirevittyä, alkoholin ja ongelmien rasittamaa ihmistä pystyivät sanomaan "ei" kaikelle sille kielteiselle, mitä heidän elämänsä oli täynnä. Heidän sydämissään syntyi elävä usko, ja he ovat nyt esimerkkejä siitä, että umpikujastakin on ulospääsytie.

Oksanasta on jopa tullut keskuksemme avustaja. Hän toimii tukihenkilönä uusille tytöille.

Natasha puhkesi kukkaan

Natasha on yksi näistä tytöistä. Hän oli jo 4 vuotta sitten turvakodillamme alkoholivieroituksessa. 8 kuukauden jälkeen hän uskoi hallitsevansa juomisensa ja katosi kolmeksi vuodeksi.

Viime syksynä, kun ruokimme kadulla lapsia, olkapäähäni koputti likainen, pöhöttynyt, surkea tyttö. "Sinäkö, Natasha?" Hän oli siinä ystävättärensä kanssa, kumpikin joi vodkaa ja rehvasteli. Teki pahaa katsoa heitä. He olivat aivan rappiolla, kuin kurttuisia sitruunoita - nuoret tytöt, joiden olisi juuri nyt pitänyt olla kauneimmillaan!

Natasha tuli usein puhumaan kanssamme. Hän sanoi elämänsä olevan täysin pilalla, välit perheeseenkin olivat poikki. Hänellä oli 2-vuotias tytär, joka oli nyt isoäidin luona.

Puhuin Natashalle jatkuvasti siitä, kuinka kaunis tyttö hän oli ja että hänellä olisi hieno elämä edessään, jos hän vain haluaisi muuttua. Hänessä heräsikin toivo tulevaisuudesta. Sitten sanoin, että seuraavana aamuna yhdeksältä haemme hänet maatilalle. Aamulla hän toden totta odottikin meitä puistossa. "Valvoin koko yön, etten nukkuisi pommiin", hän sanoi.

Natashalla on mennyt hienosti, ja olemme hänen puolestaan valtavan iloisia. Suhteet perheeseen ovat korjautuneet, ja hän odottaa pääsevänsä yhteen pikkutyttönsä kanssa. Jumala on tehnyt ihmeen Natashassa, hän on suorastaan puhjennut kukkaan!