|
Joulukuu 2003 Tuntemattoman pelko
EILIZABETH LAWRENCE
Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Maksim sai päähänsä vamman, joka vaati tikkejä. Hän on 17-vuotias, vanhimpia katupartiollamme käyviä poikia. Kaksi viikkoa myöhemmin, kun hän tuli partiolle, sanoin hänelle, että olisi aika poistaa tikit. Maksim sanoi, että oli vielä liian aikaista, mutta ehkä seuraavan päivänä. Ymmärsin, että todellinen syy oli se, että hän pelkäsi sen sattuvan, enkä onnistunut suostuttelemaan häntä tähän pieneen operaatioon. Oli todella yllättävää nähdä tällaisen kovan katunuoren, joka eli kadulla ankaraa ja väkivaltaista elämää, pelkäävän muutaman tikin postoa! Mutta enemmän kuin kipua hän pelkäsikin tuntematonta - hän ei tiennyt, millaista se olisi. Monilla katulapsilla on juuri tällainen tuntemattoman pelko. He ovat joutuneet niin usein pettymään ja kärsimään, että ovat erittäin vastahakoisia katsomaan tulevaisuuteen ja tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä. He pitävät mieluummin sen tutun ja "turvallisen", minkä tuntevat, vaikka siihen liittyykin vaaroja ja vaikeuksia ja koko heidän elämänsä vähitellen rappioituu. Kului useita päiviä, ennen kuin Maksim tuli uudelleen ja sanoi: "Voit poistaa ne huomenna, ja minä juon ennen sitä jotakin, etten tunne sitä." Se jokin oli tietysti vodkaa. Meni kuitenkin vielä monta päivää, ennen kuin Maksim lopulta tuli.
|