Lapset, joiden kohdalla ohikulkijat tekevät mutkan

Aleksander Osipov, helmikuu 2002

Tänä talvena Odessassa on ollut tavanomaisen kurakelin sijasta kovia pakkasia, jopa 15 astetta. Lämmitys on päällä vain osassa kaupunkia, lämmin vesi on poikki omasta kaupunginosastamme. Teemme Mission toimistossa työtä takit päällä.

Mutta kun tulemme katukierrokselta puolipukeisten, nälkäisten lasten luota, emme enää valita siitä, mitä meillä ei ole, vaan kiitämme Jumalaa siitä, mitä meillä on. Talvi on kodittomille lapsille katastrofi.

Näin kylminä päivinä ruokailupaikallamme puistossa on vain vähän lapsia. Lapsilla, jotka piileskelevät kellareissa ja lämpöputkikanavissa, ei yksinkertaisesti ole vaatteita, joissa he voisivat tulla loukoistaan ulos syömään!
Olemmekin menneet ruuan ja vaatteiden kanssa lasten luo heidän oleskelupaikkoihinsa. Käymme tällä hetkellä joka päivä kolmessa paikassa.

Maanalainen maailma

Yksi kohteista on erään kerrostalolähiön maanalainen lämpöputkiverkosto. Pienessä, raitiovaunulinjojen välisessä puistikossa on muutama maan alle vievä luukku. Lapset oleskelevat näissä kammioissa ja niitä yhdistävissä ahtaissa tunneleissa. Ruokimme tässä "maanalaisessa maailmassa" päivittäin 14 lasta, joiden iät ovat 8:n ja 17:n välillä.

Ihmiset väistävät lasten hajua

Kun lapset kömpivät toinen toisensa jälkeen luukusta ulos, ohikulkijat kirjaimellisesti tekevät lenkin heidän kohdallaan tai kiirehtivät askeleitaan. Likaisista lapsista lähtee hirveä lemu (tämä on ainoa ilmaisu, jota voi käyttää!). He eivät juuri koskaan peseydy eivätkä vaihda vaatteita, vaan liikkuvat samoissa vaatteissa kadulla sateessa ja pakkasessa, penkovat ne yllään jätesäiliöitä, pyyhkivät niihin kätensä syötyään jotain, ryömivät maassa, käyttävät niitä pehmikkeenään ja lämmikkeenään nukkuessaan kylki kyljessä maanalaisissa tunneleissa. Kun tähän lisätään vielä sietämätön, kitkerä vanhan liiman haju, saadaan tulokseksi kuva näistä vanhempiensa, valtion ja koko maailman hylkäämistä, päihderiippuvaisista lapsista.

Afrikkalainen poika ukrainalaisessa lämpötunnelissa

Yllätyimme kovasti, kun näimme luukun lasten joukossa tummaihoisen pojan. Miten tämä afrikkalainen poika oli päätynyt Ukrainan katujen alle? Heikolla venäjän kielellä 14-vuotias poika kertoi karanneensa toisessa kaupungissa asuvien afrikkalaisten vanhempiensa luota, koska "he olivat pahoja ja löivät". Vanhemmat "tekivät bisnestä, erittäin pahoja asioita".

Meillä pitää olla vastaus valmiina, kun nämä lapset kysyvät: "Miksi joudumme elämään näin?" tai "Miksi äiti jätti minut?" Meidän tehtävänämme on sitten vakuuttaa näille lapsille, että on olemassa vielä toivoa ja jotakin hyvää, että heitä rakastetaan ja he ovat tärkeitä...