Slummien lapset

Filipovtsin slummi on kuin iso, hökkeleistä kyhätty mehiläispesä Sofian rajalla. Synkeitä asumuksia on vaikea uskoa ihmisasunnoiksi ja lasten kasvupaikoiksi. Sisällä ei ole juuri muuta kuin patjat. Useimmissa asumuksissa ei ole sähköä, vettä, eikä lämmitystä. WC- tai pesutiloja ei ole. Monet sairastavat keuhko ja muita tauteja. Kahdeksan henkeä saattaa elää yhdessä pienessä huoneessa.

Slummin yksitoikkoinen elämänmeno katkeaa puoleltapäivin. Kujilta juoksee romanikirkolle lapsia astia ja lusikka kädessän. He tulevat pari tuntia ennen ruoka-aikaa ja hyppelevät pihalla kuin pikkulinnut odottaen kutsua syömään.

Tämä toistuu joka päivä, talvipakkasellakin. Pieniin vatsoihin mahtuu uskomaton ruokamäärä. Lisää lapset saavat niin paljon kuin pyytävät.

Lapset ruokailevat ääneti, vain leveät hymyt keskeyttävät silloin tällöin lusikoiden kalinan.

 
Filipovtsin slummin lapsia romanikirkon ulkopuolella ruokailua odottamassa.
15 sisarusta  
Bulgarian romaniperheet ovat suuria, mutta Goshon ja Ljuban 17 lasta ovat suurperhe jo täkäläisenkin mittapuun mukaan.

Vanhemmat ja peräjälkeen syntyneet lapset asuvat pienessä hökkelissä, jossa on hutera, vuotava katto. Vanhin lapsista on 18, pienin vasta vauva.
Gosho ja Ljuba ovat molemmat jääneet työttömiksi. Perheen ainoana ruokana oli se, mitä löytyi jätteistä.
Dotshka ja Jeliana ovat 17-lapsisesta sisarusparvesta. Ilman keittiömme tarjoamia aterioita nämä lapset kärsisivät nälkää.

Kun aloitimme ruuanjakelun Hristo Botevin kaupunginosassa, perheen seitsemän alle 14-vuotiasta sisarusta alkoi käydä siellä syömässä. Lapsista näki heti, että he ovat todella nähneet nälkää. He ovat laihoja, sairaan näköisiä ja luonnottoman vakavia. Suurten silmien alla on tummat varjot. Kun lavuaarin edessä seisova Hristo-poika ojentaa märän kätensä, se tuntuu olemattoman hennolta ja laihalta. Hän ja sisaret Dotshka ja Jeliana sairastivat talvella pahan keuhkokuumeen. Vanhemmat viettivät kaikki päivät kaupungilla ja olivat jättäneet lapset yksin.

Veimme lapset lääkäriin ja hankimme lääkkeet. Hoito, ateriat ja kaksi leipää, jotka lähetimme lapsille kotiin joka päivä, auttoivat heitä selviämään tästä koetuksesta.

< Takaisin