Turvapaikkoja nälkää vastaan

Rumen Ivanov, joulukuu 2003

Romanilasten ruokailu ja lukuopetus, jonka aloitimme v. 1998, laajeni kolme vuotta sitten Etelä-Bulgarian Rodopa-vuorille. Aktiivisinta työ on ollut Kritshimissä, Ustinassa, Bragitsovossa ja Pesterassa. Mukana näissä kylissä on yli 90 romani- ja turkkilaislasta. Alueen lapset eivät käy koulua. Heti ensimmäisellä luokalla he jäävät jälkeen bulgarialaisista oppilaista ja turhautuvat, kun eivät selviä näiden joukossa.

Lisäksi heidän työttömillä vanhemmillaan ei ole rahaa oppikirjoihin, vaatteisiin ja kenkiin.

Uusi ruokailupisteemme ja lukuopetus-luokkamme Bulgarian Belopoptsissa tuo elintärkeää päivittäistä apua ja toivoa 50 lapselle, ja keittiöllä autetaan myös invalidivanhuksia.

Romaniseurakunnan tiloissa lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan julkaisemamme erityisopetukseen tarkoitetun aapisen avulla. Kirjan nimi on "Valo", ja se tuo lapsille ja lukutaidottomille aikuisille sekä tiedon että evankeliumin valoa, lukuharjoitukset perustuvat Luukkaan evankeliumin kertomuksiin. Ennen oppituntia lapset saavat nälkäisiin vatsoihinsa lämpimän aterian.

Tulokset ovat olleet erinomaisia, olemme pystyneet sijoittamaan monia lukemaan ja kirjoittamaan oppineita lapsia tavallisiin kouluihin!

Stefan

Stefan viettää Bragitsovon keittiöllä enemmän aikaa kuin kukaan muu. Hän tulee paikalle jo varhain aamulla ja odottaa ruokaa monta tuntia.

Stefanin tausta on lähes samanlainen kuin kaikilla muillakin ruokailupisteen 35 lapsella: vanhemmat hylkäsivät hänet jo vauvana ja jättivät iäkkään isoäidin hoiviin. Stefania kohtasi myös ylimääräinen murhe: kun hän oli pieni, kiehuva vesikattila kaatui hänen päälleen ja jätti kasvoihin syvät arvet. Stefan on tottunut niihin eikä yritä peittää niitä... mutta hänen hymynsä on jotenkin surullinen...

Isoäidin pieni eläke (n. 30 euroa) ei riitä ruokaan eikä vaatteisiin, ja siksi ateriamme ovat Stefanille kuin mannaa taivaasta.

Mimi

Mimi käy Peshteran lukuluokassa. Hänen vanhempansa ovat itse lukutaidottomia, ja heillä on suuria vaikeuksia perheen elättämisessä. He ovat lähettäneet Mimin lukuopetukseen, että edes hän saisi paremman tulevaisuuden.

Tyttö alkoi käydä ruokailussa viime talvena ja on nyt mukana myös oppitunneilla.

50 lasta käy Belopoptsin uudella keittiöllä

Tämän vuoden alussa avasimme työpisteen Belopoptsin kylään 40 km päähän Sofiasta. Keittöstämme on tullut todellinen turvapaikka nälkää vastaan niin pienille kuin vanhemmillekin. Sinne on helppo löytää, ei tarvitse kuin seurata paikalle kiirehtiviä lapsia.
Keittiöllä ruokailee joka päivä 50 lasta ja 15 invalidivanhusta. Keittäjät ovat tässäkin työpisteessämme seurakunnan vapaaehtoisia naisia, ja apuun on lasten saaman avun innostamina tullut monia naapuruston naisia.

Keittiön avaaminen evankelisen romaniseurakunnan rakennukseen oli suuri tapahtuma kylässä, jossa niin romanit kuin bulgarialaiset kärsivät kurjuutta. Kylän ainoa kirkko oli tupaten täynnä. Avajaisissa olivat mukana kylänjohtaja, lastentarhan ja koulun johtajat ja jopa aluejohdon edustaja. Kaikki olivat liikuttuneita ja innostuneita uudesta työstä, joka tuo ihmisille elintärkeää apua.

Keittiöltä lähtee kylläisiä, hymyileviä lapsia ja vanhuksia, joille nämä ateriat ylläpitävät elämää ja toivoa. Teidän pitäisi kuulla heidän kiitoksensa ja siunauksentoivotuksensa: he siunaavat ja kiittävät Jumalaa ja niitä, jotka ovat lahjoittaneet tämän ruuan, valmistaneet sen ja palvelleet heitä. Kiitollisempia autettavia ei voi olla!

Avun säännöllisyys ja jatkuvuus ovat avainsanoja
niin katupartioinnissa kuin slummityössä.

Sadat slummien lapset Bulgariassa ovat eläneet ja kasvaneet tämän avun varassa monen vuoden ajan.

Appelsiinit

Eräällä aterialla Filipovtsin lapsia odotti yllätys. Olimme ostaneet heille appelsiineja. Se oli lapsille ihmeellinen tapaus, sillä useimpien kokemus hedelmistä rajoittui slummin lähistöllä kasvaviin villiluumuihin.

Tulkaa kanssani keittiölle katsomaan! Lapset lusikoivat keittoaan ikään kuin olisivat syöntikilpailussa. Ja sitten heidän silmänsä suurenevat: esille tuodaan appelsiinit!
Odotimme heidän heti alkavan kuoria niitä, mutta he vain katselivat hämillään vuoroin toisiaan, vuoroin kädessään olevaa isoa, kultaista palloa. Monet eivät olleet koskaan maistaneet appelsiinia.

Autoimme heitä kuorimisessa, ja sen jälkeen he haukkasivat hedelmää varovasti niin kuin omenaa. Heti kun he tunsivat makean mehun maun, heidän kasvoilleen tuli leveä hymy, ja he jatkoivat nopeasti syömistä. Heidän ilonsa oli sydäntä lämmittävää!

Asiat, jotka monille meistä ovat aivan arkipäiväisiä,
ovat toisille ihmettä ja juhlaa.

< Takaisin