Vuoristokylien lapset saavat ruoka-apua ja opetusta
Rumen Ivanov, huhtikuu 2002
| Etelä-Bulgarian syrjäisissä vuoristokylissä asuu pääasiasssa muhamettilaiseen turkkilaisvähemmistöön kuuluvia ihmisiä, joiden elinolot ovat mitä vaikeimmat. Aloimme v. 2000 ruokkia ja opettaa lapsia Rozinon ja Pevtsiten kylissä tukikohtinamme siellä toimivat pienet evankeliset seurakunnat. |  |
|
Tänä aikana olemme järjestäneet lapsille säännöllistä ruoka- ja vaateapua sekä perusopetusta. Näiden alueiden lapset eivät käy koulua, vanhemmatkin hädin tuskin osaavat lukea. |
Odotettu
elintarvikekuorma saapuu
Pevtsiten vuoristokylän paikallisen seurakunnan pienelle rukoushuoneelle. |
Käsittämätöntä köyhyyttä
Vuoristolaisten
järkyttävät elinolot tuovat mieleen Afrikan köyhyyden.
He asuvat niukasti kalustetuissa yhden huoneen mökeissä, jotka
on tehty auringossa kuivatuista savitiilistä ja joissa on maa-lattia.
Elämäntapa on kuin sata vuotta sitten.
Lapset juoksentelevat ulkona ilman vaatteita ja avojaloin jo varhain keväällä.
Talvellakin monet ovat ulkona paljain jaloin resuisissa vaatteissa. Pysyäkseen
lämpiminä he hyppelevät ja juoksevat kylätiellä
kilpaa kulkukoirien kanssa.
On hämmästyttävää, että nämä lapset
ovat pystyneet säilyttämään luottavaisen ja iloisen
mielen. Niiden meistä, jotka ovat näissä kylissä käyneet,
on ollut vaikea uskoa silmiään, eikä näitä lapsia
saa pois mielestä. Kuinka he selviävät talvesta, kun he
pitkinä, kylminä öinä odottavat aamua ohuen peittonsa
alla?
Ei vain aineellista apua
Yritämme
palvella näitä ihmisiä, jotka tarvitsevat epätoivoisesti
ruokaa ja vaatteita. Kyseessä on kuitenkin enemmän kuin vain
aineellinen apu. Se, että nämä vähemmistöryhmät
saavat osakseen huomiota ja kunnioitusta, tuo ihmisille rohkaisua, omanarvontuntoa
ja toivoa paremmasta.
Kylien pienten seurakuntien toiminta on vilkastunut ja suuntautunut ulospäin.
Ruoka- ja lukuprojekti vaikuttaa koko kyläyhteisöön ja
on tuonut seurakuntiin uusia ihmisiä.